Alavalikko

Kolumni: Perhepyörä pelastaa arkipäivän

Tavarafillarilla voi vaikka lähteä vähän kauemmas retkelle.

Perheeseemme tilattiin hollantilainen Bakfiets-tavarapyörä kun ensimmäinen vauva oli tuloillaan. Pyöräilemään pääsimme pojan ollessa kolmikuinen.

En siis ehtinyt tottua pyörättömään arkeen lapsen kanssa juurikaan. Siirryin yksityispyöräilijästä luontevahkosti perhepyöräilijäksi: lapsi matkusti laatikon pohjalla turvakaukalossaan pienestä pitäen. Toisin oli niiden ystävien laita, jotka joutuivat odottamaan istumaikää saadakseen lapsensa pyörän tarakalle turvaistuimeen.

Tavarapyörä on minulle ensisijaisesti arjen apuväline. Toki nautin kesäisistä pyöräretkistä koko perheen kanssa, mutta jos nappaan aamulla mukaani laatikkopyörämme avaimen, minulla on siihen huviajelun sijaan jokin käytännöllinen syy. Alla muutamia havaintoja ja vinkkejä tavarapyöräilevän kotiäidin näkökulmasta.

Roudaus

Inhoan tavaran roudaamista. Jo tavallisten kauppakassien raijaaminen ärsyttää minua kenties enemmän kuin keskivertotallaajaa, mutta epämääräisen muotoiset kirpputorilöydöt ja muut kummalliset kantamukset aiheuttavat kiukkupuuskan jo ensimetreillä.

Jos osaisin elää ilman käsilaukun sisältöä, en kanniskelisi mukanani enempää tavaraa kuin suuriin takintaskuihin mahtuu. Kotiäidille kantamukseton elämä on kuitenkin haavettakin kaukaisempi visio. Alati mukana oltavien varavaippojen lisäksi matkassa on kuljettava yhtä jos toista – ja melkein päivittäin on haettava litratolkulla maitoa ja kilokaupalla murkinaa kaupasta.

Kaiken kukkuraksi kuljetettavana on vielä se lapsi.

Kaikkein useimmin porhallankin pyörineni kilometrin päähän lähikauppaan. Lapsi kyytiin ja menoksi. Perillä lapsi kauppakärryihin ja kärryt vaikka kukkuroilleen. Kärryt pyörän viereen, kassit ja lapsi takaisin laatikkoon ja kotiin. Yhtään ei tuskastuta, vaikka ostaisi samalla koko vuoden jauhot, koska lasti ei rasita polkijaa lyhyellä matkalla.

Vaunujen ja rattaiden kanssa kaupassa käydessä joutui kauppalappua kirjoittaessaan hitusen ynnäilemään, kuinka monta kassia vaunuihin mahtuu. Minusta on sääli, että kaikilla autottomilla kotiäideillä ei ole tällaista vaihtoehtoa. Ja jos joku nyt miettii, niin ei – auto ei ole minulle vaihtoehto.

Bakfiets -kauppareissu from Teppo Moisio on Vimeo.

Kiire

Leikkipuiston lauluhetki alkaa kymmenen minuutin päästä, ja me saimme vasta haalarit päälle. Polkupyörä vain alle portinpielestä ja olemme hetkessä perillä!

Vaihtoehto

Minulle liikkeelle pääsy on tärkeää. Mikään ei ole mielestäni kauheampaa kuin jäädä jumiin olosuhteiden pakosta. Rattaat, pulkka, kantoreppu, polkupyörä – mitä enemmän vaihtoehtoja minulla on arkiliikkumiseen, sitä huolettomamman suunnitelman voin tehdä päiväni varalle.

Vaihtelu

Kun lykkii päivästä toiseen vaunuja, voi kaivata vaihtelua. Lähdemme silloin tällöin vähän arkireissuja kauemmaskin kyläilemään tavarapyörällä, varsinkin jos väsyttää ajatus metronaamojen tuijottelusta ja täpötäydeksi osoittautuvan vaihtoyhteysbussin odottelusta.

Olen löytänyt itsestäni kyvyn suunnitelmallisuuteen lapsen tulon myötä. Haluan taata, että lapsi saa nukkua päiväunensa silloin kun niiden aika on, ja järjestän päivän kululle jo ennalta mahdollisimman sujuvat olosuhteet.

Siksi tavarapyörä ei ole minulle joka tilanteen pyörä.

Vilkas sosiaalinen elämä asettaa omalle pyöräilylleni joitain rajoitteita. Tapaan mielelläni muita vanhempia lapsineen, ja muut kuljettavat lapsiaan rattaissa. Puistotreffien jälkeen voimme lykätä lapset rintarinnan lounaalle ja antaa heidän nukahtaa omia aikojaan kahvipöydän vieressä. Museokeikalla rattaat voivat olla kullanarvoinen apu, kun yli kymmenkiloinen vötkäle ei enää jaksa kävellä metriäkään jättimäisessä näyttelytilassa.

Suunnitelmallisuus myös helpottaa tavarapyöräilyä. Jos mukaan tajuaa napata tarpeen vaatiessa kantorepun tai sateenvarjorattaat, moni ongelma ratkeaa ennen kuin on ilmaantunutkaan. Olen käynyt vauvan kanssa rautakaupassa tavarapyörän ja kantorepun yhdistelmällä ilman, että lapsi on herännyt koko reissun aikana lainkaan.

Eniten elämää ovat kuitenkin helpottaneet ajoituskyky ja peitot. Kun tajuaa lähteä kotimatkalle päiväuniaikaan, voi nukahtaneen lapsen lumpsauttaa laatikon pohjalle vällyjen väliin nukkumaan.

, , , , , ,

Tästä artikkelista keskustellaan palstalla

Osallistu keskusteluun!

Käyttöehdot ja reskiteriseloste