Alavalikko

Arvio: Bobike mini+ lastenistuin fillariin

Bobike mini on pikkulapsille tarkoitettu polkupyörän lastenistuin, jossa lapsi matkustaa vanhemman edessä. Se on aivan ihana tapa tutustua maailmaan yhdessä, mutta kovin kätevä se ei ole.

Meille hankittiin Bobiken istuin, kun esikoinen oli jotankuinkin yhdeksän kuukautta vanha. Syli-istuimen perusajatus oli tuttu: Muistin, että äitini kuljetti minua ja pikkusiskoani aikanaan fillarilla niin, että minä istuin takana ja sisko edessä. Esikoinen oli muutenkin matkustanut pyörän etuosassa jo ennestään, turvakaukalossa laatikkopyörän keulassa.

Laatikkopyörä tuntui kuitenkin vähän raskaalta retkivarusteelta. Kevyt lastenistuin kevyessä pyörässä tuntui hyvältä ajatukselta höpsöttelypyörähdyksille. Syli-istuin tuntui erityisen kivalta konseptilta, kun oli tottunut matkustamaan lapsen kanssa katsekontaktissa laatikkopyörällä. Tuntui tärkeältä, että lapsen kanssa voisi helposti jutella matkan aikana.

Kivoille kesäretkille hankin itselleni Pelagon Stavanger -retkipyörän ja esikoiselle siihen Bobike Mini -istuimen.

Ihanaa ihmettelyä ja osoittelua

Syli-istuimessa lapsi istuu pyörän ohjaksissa.

Hyvät ensin: Syli-istuimen kanssa on aivan ihanaa käydä lapsen kanssa retkellä. Lapsi pääsee istumaan paikkaan, jossa hän tuntee itse ohjaavansa pyörää. Meillä ainakin esikoinen pitää tangosta kiinni, hymyilee ja haluaa soittaa kelloa. Koko ajan.

Parasta on ihmetellä asioita. Sylissä lapsi näkee aitiopaikalta kaiken, ja vanhempi puolestaan näkee ja kuulee lapsen ihmettelyn. Meillä Bobike-reissulla osoitellaan läpi ja kuulutetaan kaikki autot, junat, nosturit ja kaivurit sekä suurin osa koirista, oravista ja kukista.

Sylissä olevalle lapselle voi myös itse kädellä näyttää, mistä suunnasta on tulossa vastaan jotain mielenkiintoista.

Istuin on myös melko hyvälaatuisen oloinen, esimerkiksi vaimon pyörässä kiinni olleeseen Bilteman istuimeen verrattuna. Jalkalenkit ovat kumia, eivät kovaa muovia ja runkokin tukevan oloinen.

Paljon pientä riesaa

Pelagon Stavanger ja Bobike mini+. Satulan ja lastenistuimen välissä ei ole tilaa seistä, vaan pysähtyessä on noustava kokonaan pyörän selästä.

Fillarin syli-istuin on kiva, mutta on tunnustettava, että kovin käytännöllinen se ei ole.

Suurin ongelma oli se, että pyörän päällä ei pystynyt seisomaan. Syli-istuimen ja satulan väliin ei jäänyt tarpeeksi tilaa. Tämän takia oli joka kerta pysähtyessä noustava pyörän selästä ns. hevosmiestyyliin jalka takakautta heilauttamalla. Vaimo kerran kaatuikin pyörällä lapsineen päivineen, kun unohti nousta pyörän selästä ajoissa ja pyörä kallistui vauhdin loppuessa.

Kenellekään ei käynyt kuinkaan, mutta vaimo säikähti niin kovin, ettei sen jälkeen enää halunnut lähteä kuskiksi syli-istuinreissuille.

Tämä tilanpuute olla ongelma, jota isommolla ihmisillä ei ole. Tällaisilla 160/170 senttiä lyhyillä jämäpätkillä pyörä vaan on niin lyhyt, että tilaa oman ja lapsen penkin väliin ei jää.

Minulla polvet ottivat kiinni istuimeen ja pyörällä piti ajaa länkisäärisesti. Se on paitsi ikävää, myös epäterveellistä. Pidemmät reissut kipeyttivät polvet.

Pieni kuppipenkki ei anna kovin paljoa tukea lapselle verrattuna isompiin, nojatuolimaisiin istuimiin. Vaikka näkymät ovat mukavat, penkki ei sitä taida olla. Retkillä esikoinen joskus pyytääkin päästä alkumatkan Bobikessa istuttuaan vaimon tarakalle Bilteman tuolille.

Edessä viima iskee täydellä voimalla lapseen. Meidän muksulla sen näkee esimerkiksi siitä, että hänen silmänsä alkavat helposti vuotaa. Vaatettakin pitää laittaa enemmän kuin jos matka taittuu kuomun alla laatikkopyörässä tai selän takana suojassa tavallisessa lastenistuimessa. (Viimaa vastaan on toki tarjolla lisävarusteena myytävä tuulilasi.)

Istuimen käyttöikä ei ole kovin pitkä. Perusistuinta voi käyttää kaksikymmenkiloiseksi saakka, sylissä viisitoista kiloa on yläraja. Molemmat voi kuitenkin käytännössä ottaa käyttöön samaan aikaan.

No kannattaako tankoistuin ostaa?

Syli- eli tankoistuin on siis mukava, mutta pienten riesojen lista on pitkä. Tuliko rahat heitettyä hukkaan?

Oma olo vuoden jälkeen on, että ei. Jos pitäisi valita vain yksi tapa kuljettaa lasta fillarilla arkiajossa, ei syli-istuin olisi kyllä minun valintani. Epäkäytännöllisyys alkaisi päivittäisessä käytössä syödä miestä.

Lyhyiden matkojen viikonloppuajeluun se on kuitenkin ollut koko kahdenksankympin hintansa arvoinen, niin hauskaa on rupatella ja ihmetellä. Lapsi sylissä vietettyjä hetkiä ei ole koskaan liikaa, ei edes tarpeeksi. Ja Bobiken kanssa niitä pääsee vielä viettämään ulkona, auringossa, fillarin päällä.

Lastenistuimet Tavarafillari.fin tuotekuvastossa

[product_category per_page=”3″ category=”polkupyoran-lastenistuimet”]

, , , ,

No comments yet.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
Kuvassa Christiania Light Bugatti-kuomulla.
Kolumni: Pyörätiet tarvitsevat perheitä

Lapsiperheet pitäisi saada hoitamaan kauppa- ja tarhamatkansa pyörällä, koska se todella panisi säpinää pyöräilyn kehittämiseen.

Close