Alavalikko

Kuvareppari: Perhepyörällä Turun saaristoreitillä ja vähän Tukholmassakin

Perheemme on omistanut hollantilaisen Bakfiets Cargo Long -kuormapyörän parin vuoden ajan. Pyörä on toistaiseksi ollut käytössä aina kun Helsingissä on katujen kunnossapidon / -pitämättömyyden puolesta voinut ajaa, ja korvannut autontarpeen (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta), sillä pyörällä hoituu kätevästi niin kauppareissut, tyttärien kuljetukset, retket kuin suurin osa muusikon työmatkoistakin.

Mukaan mahtuu todistettavasti esimerkiksi neljä saksofonia ja kotistudio.

Hankintahetkestä lähtien on haaveemme pidemmästä pyöräretkestä vain odottanut hetkeä, jolloin tytöistä nuorempi olisi kasvanut tarpeeksi isoksi jaksaakseen istua penkillä pidempään. Laatikkoon kiinnitetyssä turvakaukalossa oli nimittäin se huono puoli, ettei mukaan mahtunut isosiskon lisäksi kovin paljoa muuta, ja pitkälle retkelle tarvitaan kaikenlaista tavaraa. Vai tarvitaanko?

Joka tapauksessa, olimme odottaneet kesää 2012 jo jonkin aikaa tietäen, että meillä voisi olla mahdollisuus toteuttaa suunnitelluista reittivaihtoehdoista jokin.

Valmistautuminen

Loman lähestyessä reitiksi valikoitui Kuninkaantien ajaminen Helsingistä Turkuun. Ainakin tulisimme myötäilemään Kuninkaantietä parhaamme mukaan, mikäli matkan varrelle sattuisi majoituspaikkoja sopivalla etäisyydellä toisistaan.

Arvelimme etukäteen, että verraten kylmiltään matkaan lähtevät aikuiset ja laatikossa pidempiä aikoja kokemattomat lapset jaksaisivat edetä kenties n. 30 km päivävauhtia. Tällä tavoin matkaan menisi kahdeksan päivää. Suunnittelimme pysähdyspaikat 30 kilometrin välimatkojen mukaan, ja reittisuunnitelmaksi muodostui Helsinki-Kirkkonummi-Lappers-Karjaa-Pohja-Perniö-Salo-Paimio-Turku.

Tästä kertyisi matkaa n. 240km, josta Kuninkaantietä reilu puolet. Emme varanneet majoituksia etukäteen, mutta otimme yhteyttä matkan varrella asuviin ystäviin, sukulaisiin ja tuttaviin tiedustellaksemme yöpymismahdollisuuksia etukäteen. Arvelimme, ettei vuodenaika olisi vielä niin vilkas ettäkö majoitusten varaaminen matkan varrelta olisi kovin hankalaa. Tämä tuntui myös suurelta osin pitävän paikkansa.

Mukaan matkalle otimme kuormapyörän lisäksi kolmivaihteisen naistenpyörän, johon saatiin pakattua satulalaukkujen täydeltä vaatteita, noin neljä vaatekertaa jokaiselle. Loput tavarat pakattiin rinkkaan, joka mahtui hyvin kuormapyörän laatikkoon mustekaloilla kiinnitettynä. Pyöräliikkeestä mukaan lähti myyjän suosittelemana perinteiset paikkaustarvikkeet, renkaan poistoa helpottava työkalu, kompakti yleistyökalu pyörän korjaamiseen, sekä molempiin venttiilimalleihin sopiva pumppu.

Lisäksi hankittiin juomapullot, matkapyyhe (TIETYSTI!) sekä ranneteline, jolla saatiin kiinnitettyä puhelin (ja sitä myöten gps) ohjaustankoon. Tärkeimmät unohdukset olivat ensiapuvälineet, joita ilmankin onneksi selvittiin, sekä sadevaatteet myös minulle, joita ilman ei ihan selvitty. Melkein kyllä, selvisimme sadetutkaa seuraten kastumatta ensimmäiset seitsemän päivää. Kahdeksantena vettä tuli senkin edestä. Matkalta olisi saanut ajokelpoiset sadevaatteet n. 250 eurolla, tai kertakäyttösadetakin kahdella eurolla. Valitsimme jälkimmäisen. Se lohdutti kukkaroa, mutta jos joku vielä kertakäyttösadetakin hankkimista joskus miettii, niin kerrottakoon, ettei sellainen päällä kannata haaveilla pyöräilemisestä kuivana – ei ulkoisesti eikä sisäisesti.

27.5. – 1. päivä, HELSINKI-ESPOO

Valmiina lähtöön

Ensimmäinen ajopäivä oli aurinkoinen Helluntai 27.5. Tavoitteena oli Kirkkonummen Veikkola, jossa serkkuni vaimoineen oli ottamassa meitä yövieraaksi loppuraskautensa rasituksista huolimatta. Aamuisen pakkaamisen ja pyörien valmiiksi laittamisen jälkeen lähdimme innosta piukeina matkaan Helsingin Hermannista, ensimmäisenä tavoitteena huoltoasemalounas Käpylässä.

”Ravitsevan” hampurilaislounaan (mut jee, siellä sai pihvit vaihdettua soijaan) jälkeen matka jatkui Ilmalan ja Huopalahden suuntaan. Tytöt eivät saaneet päiväunen päästä kiinni, joka kostautui nopeasti huonotuulisuutena sekä äänekkäänä kinasteluna. Ensimmäiset kuusi kilometriä edettyämme harkitsimmekin jo vakavasti kääntymistä takaisin ja äkkilähdön hankkimista vaikkapa Kreikkaan.

Jälkeenpäin on helppoa sanoa, että onneksi emme luovuttaneet heti, sillä matkasta muodostui lopulta rentouttavin sekä elämystentäyteisin yhteinen lomamme koskaan. Mutta Huopalahden kohdalla olimme edenneet suunnitellusta päivämatkasta vasta viidesosan ja saaneet kulutettua siihen reilusti kolmatta tuntia. Tällaistako tästä tulisi? Ei kai nyt sentään.

Olimme asettaneet ensimmäisen päivän välitavoitteeksi fillarifoorumilla kovasti kehutun Bembölen kahvituvan. Ylitettyämme Espoon rajan, saatuamme reitin selvitettyä ja tytöistä väsyneemmän nukahtamaan alkoi matka sujua mukavasti, ja juuri kun tuntui siltä, että tämän mäen jälkeen ei kuormapyörää jaksa polkea enää metriäkään (sehän ei ole mikään ylämäkivempele), oli kahvitupa saavutettu ja pääsimme viettämään pitkän, ansaitun tauon.

Vajaan 20 kilometrin matka oli sujunut pitkin pyörätietä, jonka aikana joutuu vaihtamaan muutaman kerran tien puolelta toiselle, mutta muuten reitti on varsin selkeä ja kahvitupa ehdottomasti käymisen arvoinen paikka vaikkapa päiväretkenä Helsingistä tai lähialueelta.

Majapaikkamme vaihtui supistusten yllätettyä sukulaisperheen. Kirkkonummen ainoaksi majoitusvaihtoehdoksi jäi hyvinvointikeskus, josta huoneen olisi saanut yhdeksi yöksi n. 350 eurolla. Onneksi lähistöltä Espoon keskuksesta löytyi Kuninkaantien hotelli, jossa oli kuulemma hyvin tilaa. Ilmeisen hyvin, sillä esimerkiksi tämän aikanaan varmasti varsin hienon pytingin uima-allasosasto oli yksinomaan perheemme käytössä, ja puljasimmekin loppuillan minkä jaksoimme, testattuamme ensin Espoon keskuksen hintavan, mutta mukiinmenevän nepalilaisen ravintolan.

Tuntui hyvältä idealta aloittaa reissu kevyellä, alle 25 kilometrin päivämatkalla. Toki se tarkoittaisi sitä, että huomenna pitäisi polkea sitäkin enemmän, mutta jos lähtisimme heti aamusta liikkeelle, olisi seuraavan päivän n. 40 kilometriä varmasti ihan saavutettavissa.

päivämatka: n. 23 km
yöpymisen hinta: (sis. aamupalat) 80 €

28.5. – 2. päivä, ESPOO-STÖRSBY

Kuninkaantien hotellin aamiainen oli kokonaisvaltainen. Yltäkylläisen tarjonnan lisäksi lapsiperheeltä heruu lisäpisteitä leikkipaikan sijoittamisesta aamiaisravintolan välittömään läheisyyteen. Onni on aamiaistaa kaikessa rauhassa, ja täysin vatsoin matka jatkuu leppoisasti.

Espoonkartano

Espoonkartano

50-tie tarjosi ensimmäisen kosketuksemme maantiepyörälyyn, joka jäi onneksi tällä erää varsin lyhyeksi. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Espoonkartano, Esbo gård, joka yllätti kuvankauneudellaan täysin.

Aloimme ymmärtää millaisella reissulla olimme. Näitä pieniä keitaita-keskellä-ei-mitään tulisi varmasti vastaan tämän tästä, ja ainoastaan siksi, ettemme matkustaneet Turkuun nopeinta, vaan hitainta mahdollista reittiä. Ja mikäs oli pysähdellessä aina kun vastaan tuli jotain perusteellisemman tarkastelun arvoista, kuten Espoonkartanon vesiputous, tai vaikkapa lehmä.

Toisena päivänä ajoimme myös ensimmäisen (ja melkeinpä viimeisen) kerran harhaan. Puolentoista kilometrin lisälenkki ei olisi kenties muuten tuntunut missään, mutta sattui olemaan pelkkää ylämäkeä, jopa niin jyrkkää, että kuormapyörällä piti ensimmäisen kerran ryhtyä talutushommiin.

Matka jatkui muuten joutuisasti, mutta ilma kylmeni radikaalisti päivän vaihtuessa alkuiltaan. Sitä ennen ehdimme nauttia kauniista päivästä lounastaen kyläkaupasta ostamiamme eväitä, mm. kotikutoisen oloista, herkullista lohipiirakkaa. Kauppakin ilmestyi eteen kuin tyhjästä, juuri kun ei olisi enää jaksanut ilman taukoa jatkaa. Ilma kylmeni siihen pisteeseen saakka, että rinkasta piti kaivaa kaikille takit. Päivän vimeisellä etapilla aloimme kaikki olla aika väsyneitä, ja tytöt nukahtivatkin penkille vierekkäin juuri ennen saapumista majapaikkaan.

Viimeiset noin kolme kilometriä laskettelimme pelkkää alamäkeä, joka yhtäaikaa tuntuessaan hyvältä muistutti myös siitä, että huomenna päivän aluksi pitäisi jaksaa heti kiivetä korkealle. Nyt pääsimme kuitenkin lepäämään maataloon, jossa meillä olikin kokonainen yläkerta käytössä hattuhyllyltä löytyneine nukkeineen kaikkineen. Huonosti iltapalaan valmistautuneina söimme kaiken kuivamuonan mitä evääksi oli hankittu, ja joimme loput vähät vedet pulloista. Hanavesi oli niin sameaa, ettei sen kanssa halunnut riskeerata.

päivämatka: n. 42 km
yöpymisen hinta: (sis. aamupalat) 84 €
kokonaismatka tähän mennessä: n. 65 km

29.5. – 3. päivä, STÖRSBY-DÖNSBY

Näkymä Störsbyn majapaikan parvekkeelta

Varhainen aamu Störsbyssä valkeni kuin maalaismaisemamaalauksessa. Oli tekemistä odottaa sovittuun aamupala-aikaan, yhdeksään saakka. Aamiainen oli sitäkin herkullisempi, ja sen ylitsepursuavaisuus käytettiin kunnolla hyväksi.

Maatilamatkailun hyviksi puoliksi laskettakoon mm. käsittämättömän hyvältä maistuva kaurapuuro ja leipä, sekä ylipäätään ainekset, jotka tulevat joko omilta tai naapureiden tiluksilta. Näillä eväillä jaksaa! Sopii sikäli jaksaakin, että puhelimessa yöpymisen hinnaksi sovittiin 42 euroa, eikä majoittajan suunnasta annettu ymmärtää, että tämä tarkoittaisi yhden aikuisen hintaa. Olisi pitänyt tajuta toki, ja kyllähän sitä vähän osattiinkin pelätä. 84 euroa on kuitenkin paljon rahaa, eikä Störsbyn sijainti kilometrikaupalla sivussa tieltä varsinaisesti huokunut sitä, ettei 42 eurolla voisi jo saada koko huonetta.

Aamiainen jätti silti kokonaisuudesta kohtuullisen maun, eikä pelätty ylämäkikään loppujen lopuksi aamulla tuntunut niin pitkältä. Kolmatta ajopäivää odotettiin etukäteen kauhulla, etureidet olivat olleet edellisenä päivänä niin kovalla koetuksella. Mutta matka jatkui sujuvasti, ensimmäiset kilometrit ylämäen jälkeen suorastaan lentämällä! Kohteena oli Mustion ruukki, ja sinne päästyämme alkaisimme katsella yöpaikkaa lähistöltä.

Rahat olivat melkein lopussa ja lisää tulisi vasta ylihuomenna, joten Mustion linna ei kuulunut vaihtoehtoihin. Saimme onneksi puhelimitse kiinni Dönsbyn Bed & Breakfast -palvelun Karjaalta, johon Mustion ruukin kautta päivämatkaa kertyisi n. 40 km.

Mustion linna-alue saavutettiin nopeasti, 20,5 kilometrin matka taittui puolessatoista tunnissa. Tämä oli matkan ensimmäinen varsinaisesti joutuisa osuus – vaikka välillä pysähdyttiin useamman kerran ottamaan valokuvia reitin varrelta. Osa nopeudesta on selitettävissä silläkin, että 25-tieltä pyöräilijän kannattaa hakeutua pois niin nopeasti kuin mahdollista. Yhtäkkiä, rauhallisen Lappersintien jälkeen rekkoja kulkee ohitse kymmenen sekunnin välein, päällystettä on viivan oikealla puolella 5-30 senttiä, routavaurio on niin karu, että tiputusta asfaltilta pientareen hiekalle on paikoin melkein puoli metriä, ja mikä pahinta, autot eivät mahdu väistämään, sillä tie on kapea ja liikennettä riittää molempiin suuntiin. 25-tieltä hengissä päästyämme huokaisimme helpotuksesta ja toivoimme, ettei vastaavanlaista myllytystä olisi tiedossa juurikaan tämän enempää.

Linnanpuistossa

Mustion linnan ympäristö hämmentää patsaskokoelmineen ja lummepolkuineen. Lounastamme ravintolassa, jolla on pitkät perinteet: rakennus on infon mukaan toiminut samassa käyttötarkoituksessa jo lähes 500 vuotta. Stereoissa soi 60-luvun Hard Bop. Lihatonta vaihtoehtoa ei listalta löydy, mutta sellainen loihditaan pyynnöstä. Saamme puronieriää ja yrttistä perunapyreetä, pienet mutta maukkaat annokset. Päädymme olemaan äänestämättä ravintolaa maailman parhaaksi (kun tällaista mahdollisuutta yritetään tyrkyttää), mutta kokonaisuutena lounaskokemus jää mieleen varsin erityisenä.

Päivän toinen puolikas, vajaat 20 kilometriä Karjaan keskustan kautta majoitukseen alkaa erittäin nihkeästi. Sää on puolellamme, mutta tuntuu kuin polkisi kuntopyörää: työskentelee minkä voi, mutta pyörä ei liiku mihinkään. Ajon rasitukset iskivätkin tähän saumaan pidettyämme Mustiossa kolmannen ajopäivän keskellä parin tunnin tauon. Ehkä keho luuli, että tämä oli tältä päivältä tässä, ja järkyttyi kun totuus selvisi. Ja kaiken lisäksi taas pitäisi ajaa 25-tietä!

Onneksi liikennemäärät olivat illtapäivään mennessä laskeneet ja tielläkin oli lähempänä Karjaata enemmän tilaa pyöräilijöille. Toki kaikki autoilijat eivät pyöräilijää väistä, vaikka siihen olisi kuinka hyvin tilaa. Osa kiilaa selkeän tahallisesti, niin että näkee kun etupenkillä istuva apukuski kauhistelee ja pyörän kyydissä olleet lapset nähtyään toruu kuskin itsekästä ajotapaa. Automerkeittäin ja -malleittain ajokäyttäytymistä aikani tarkkailtuani tuntuu, että kaikkein härskimmin pyöräilijää ojaan kiilaavat kuskit, joiden autoilla yritetään sanoa että rahaa mukamas on. Mulla menee hyvin, uskokaa vaikka, köyhät kyykkyyn! Kamala kiire salille polkemaan kuntopyörää, sitäpaitsi…

Karjaan marketin parkkipaikalla aikaa tappavat mopoteinit odottelevat kaveriaan, joka kohta kurvaakin pihalle ”skobellaan”. Sitten voidaan yhdessä vähän siemailla energiajuomaa ja vertailla virityksiä. Ostamme eväitä, kaikenlaisia iltaherkkuja, olutta sekä perhepizzan. Olen soittaa välillä Karjaalla (tai Raaseporiahan tämä kai virallisesti on) töissä käyvälle ystävällemme missä kannattaisi syödä, muttemme näe kuin pizzerian. Eikä osa-aikanatiivi ystävämmekään kuulemma olisi keksinyt mitään. Kunnolliselle tankkaukselle on kuitenkin selvästi ehtinyt kertyä tarvetta.

Siispä Dönsbyn kylään majoittumaan. Siellä meitä odottaakin hurmaava huone jonka ikkunasta näkyy pelkkää valkoista: omenapuut ovat valtavia ja kukinta parhaimmillaan. Jos Japaniin matkustetaan etenkin kirsikkapuiden kukkiessa, niin Dönsbyn reissu kannattaa mitä ilmeisimmin ajoittaa touko-kesäkuun vaihteeseen!

päivämatka: n. 40 km
yöpymisen hinta: 65 € (ei sis. aamupalaa)
kokonaismatka tähän mennessä: n. 105 km

30.5. – 4. päivä, DÖNSBY-BILLNÄS-FISKARS-MÖRBY

Billnäs-Fiskars

Dönsbyn Bed & Breakfastin pimennysverhot, tukeva iltapala sekä maaseutumainen rauha takaavat hyvän yöunen. Heräämmekin seuraavaan aamuun levänneinä ja innokkaina jatkamaan matkaa kohti Billnäsiä ja Fiskarsia. Päivästä on tulossa kevyt, alle 30 kilometriä ajoa vaikka kuinka ympäriinsä fiilistelisi. Tästä on Billnäsiin vain nelisen kilometriä.

Silti jätämme jo entuudestaan tutun ruukkialueen käymättä, ja pistäydymme Billnäsissä vain lounaalla. Lämmin keitto tekee hyvää kylmänä päivänä. Sää on nimittäin jälleen hyvin pyöräilyyn sopiva: viileä, mutta enimmäkseen aurinkoinen.

Fiskarsin ruukkimaisemissa

Reitti Billnäsistä Fiskarsiin menee rennosti ajellessa, tänään ei ole mihinkään kiire. Ehdimme nauttia reitin kuvauksellisuudesta, joka kulminoituu järvenrannan postikorttimaisemaan juuri ennen Fiskarsia. Lehmät tuijottavat kuin ne oltaisi juuri laskettu pellolleen takaisin ulkoavaruudesta. Fiskarsissa bongaamme myös vastasyntyneitä silkkiuikun poikasia, keksimättä vastaantulijoiden iloksi mitä ne mahtavat olla ruotsiksi.

Ihailtuamme hieman designia, juotuamme oikein hyvät kahvit ja ajeltuamme ympäriinsä silkasta tutustumisen halusta päätämme jatkaa matkaa kohti illan majoittajia, tuttua taiteilijapariskuntaa Mörbyn kylässä, noin kolmentoista kilometrin päässä.

Matka taittuu taas aluksi kuin itsestään, mutta pitkä ja hiekkainen Mörbyntie Pohjasta Tammisaarta kohti on niin mäkinen, että kuormapyörää talutetaan yhden jos toisenkin kerran.

Muuh!

Juuri ennen perille pääsemistä vastaan tulee kuitenkin taas yksi osoitus siitä, miksi tällainen matkailu voi olla niin antoisaa: Mörbyn luomutila. Emäntä ottaa meidät vastaan sydämellisesti, kertoo tilasta ja näyttää paikkoja. Tytöt pääsevät syöttämään lehmille heinää ja silittämään vastasyntyneitä, vielä silmiään auki saamattomia kaninpoikasia.

Kaupunkilaislapset ovat tästä niin otettuja, ettei nuorempi sano pariin päivään juuri muuta kuin äänekkäästi: LEH-MMÄ!

päivämatka: n. 28 km
yöpymisen hinta: (sis. aamupalat) 0 €
kokonaismatka tähän mennessä: n. 133 km

31.5. – 5. päivä, MÖRBY-PERNIÖ

Viidennen ajopäivän aluksi gps ohjaa meidät täysin käsittämättömällä tavalla kartassa isolta näyttävälle traktoripolulle, joka kiemurtelee kilometritolkulla pitkin reittejä, mihin yksikään kuormapyörä ei varmasti ole aiemmin eksynyt. Polun keskiosa on kolmisenkymmentä senttiä uria korkeammalla, joka tekee laatikon ohjailusta haasteellista. Ainoastaan ykkösvaihteet käytössä etenemme hitaasti mutta varmasti, huvittuneina ja hieman kauhuissamme, sillä emme tiedä, kuinka kauan menoa on jatkuva.

Lapsia tärinä ei tunnu haittaavan, molemmat nukkuvat pian sikeästi. Kierrämme juurakot ja upottavan pehmeän hiekan, pysähdymme ihailemaan suden sekä kenties metsäpeuran jälkiä, ja jatkamme sinnikkäästi sotkemista kunnes tie alkaa vaikuttaa enenevässä määrin ajettavalta ja lopulta vastaan tulee valtatie. Tätä pitkin olemme Tenholassa vartin päästä.

Tenhola toimii välipysähdyspaikkana, mutta ei tarjoa juuri muuta kuin lähikaupan ja kaksi kahvilaa, joista kummastakin saa vain liharuokaa lounaaksi. Hernekeitossa kinkkua? No huh huh. Päädymme leikkipuistopiknikkiin, jota häiritsee kylmyys. Yhtäkkiä varsin hyvän oloinen sää on muuttunut hyytäväksi, tekee mieli lämmintä juotavaa. Ostan maksimikokoisen kahvin ja kaadan sen tyylikkäästi kahvilan tiskille kohmeisilla käsilläni. Kahvilan tyttä kiroaa hiljaa ruotsiksi, siivoamme yhdessä. Ostan toisen.

Sillä välin varikset ovat tehneet selvää osin puiston pöydälle jääneistä eväistämme. Ajomatkaa on jäljellä paljon, sillä alkumatka on edennyt niin kovin hitaasti. Jatkamme polkemista, tuleepahan samalla lämmin.

Tenhola

Kaikesta huolimatta juuri Tenholassa, suurikokoista Kuninkaantien karttaa tuijottaessa käy selväksi, että tämä reissu todella tulee toteutumaan, olemmehan jo reilusti voiton puolella! Mahtava välivoittajafiilis! Tytöt ovat tähän mennessä orientoituneet päivittäiseen laatikossa istumiseen eivätkä valita enää yhtään. Myös se lienee tulleen selväksi, että yhteinen aikamme tosiaan jatkuu, eikä isikään ole lähdössä mihinkään töitä tekemään vielä aikoihin. Polkeminen sujuu, eikä jäljellä oleva matka näytä enää miltään. Jos tähän asti on päästy, niin loppu sujuu kuin itsestään!

Positiivinen ajattelu on kuitenkin koetuksella lähempänä Perniötä. Tajuamme, että majoituksemme Leipyölin maatilamatkailussa on kuutisen kilometriä reitiltä sivussa, ja sinne kääntyessä olisimme jo perillä mikäli olisimme valinneet majoituksen lähempää Perniön keskustaa. Nyt alkaa aamuinen traktoripolulla sotkeminen kostautua. Viimeiset kilometrit ovat tuskaisia, eikä päämäärä tunnu lähenevän yhtään.

Perillä tuumimme, että nämä maatilamajoitukset alkaa olla nähty, ja seuraavaksi mennään kyllä hotelliin. Helpotusta on kuitenkin luvassa pian, kun ystävällinen isäntäväki lämmittää meille aivan huikean hyvät löylyt tarjoavan puusaunan. Emme ole varautuneet kunnon eväillä, vaan popsimme iltaruoaksi taas kaikki jäljelle jääneet kuivamuonan rippeet: pähkinä-rusinasekoitusta, kuivattuja aprikooseja ja purkkitonnikalaa. Onneksi on edes raejuustoa.

päivämatka: n. 35 km
yöpymisen hinta: (sis. aamupalat) 70 €
kokonaismatka tähän mennessä: n. 168 km

1.6. – 6. päivä, PERNIÖ-SALO

Aamupala ylittää kaikki nälkäisimmätkin odotukset. Tätä tarkoittaa, kun pöytä notkuu. Eikä moinen vieraanvaraisuus voisi tulla parempaan paikkaan. Syömme kuin viimeistä päivää ja saamme kuitattua samalla niin edellisen päivän aliravitsemuksen kuin tulevan ajopäivänkin energiantarpeen. Isännän veloittama seitsemänkymppiä vaikuttaa aamiaisen jälkeen todella kohtuulliselta, varsinkin kun muistaa miten hyvä sauna oli. Ja asuimmehan sentään ihan omassa kahden huoneen mökissämme. Aika kaukana tämä on reitiltä kuin reitiltä, mutta varsin suositeltava muilta osin.

Ajohanskat

Perniön keskustaan päästyämme löydämme Siwan kellarista (!) kirpputorin, josta aikuiset saavat ajohanskat. Ei ehkä suoraan yksvaihteen keskustelupalstasuosion kärjestä, mutta kuitenkin. Toinen pari kustantaa 50 senttiä, toisesta myyjä ei kehtaa veloittaa mitään. Joka tapauksessa, ilman hanskoja jatkaminen olisi käynyt koleudessa melkein mahdottomaksi.

Perniö osoittautuu maailman mopokeskittymistä asukaslukuun suhteutettuna tiheimmäksi. Koulun pihassa mopoja ja kevareita on rivissä ainakin sata, ja pärinä on välitunnin aikaan kova. Vanha kirkko on hieno, ja marketin pihalla loimulohta kalliilla myyvä perheenisä huumorimiehiä. Esikoinen hakee parkkipaikalla juttuseuraa sedästä, joka kantaa pyöränsä tarakalla kirjaa ”Aikojemme Presidentit”. Jos matkalla haluaisi tutustua näihin keskustoihin, pitäisi varmaan yöpyä niissä eikä missään maatiloilla. Muuten käynnit jäävät liian pikaisiksi kunnolliseen havainnointiin. Olemme silti kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväisiä majoitusvalintoihimme.

Päikkärit

Reitti Saloon sisältää jälleen kosolti upeita maalaismaisemia, sekä pitkiä ylämäkiä, joiden laelta näkymä laaksoihin avautuu lähes silmänkantamattomiin. Matka taittuu joutuisasti, haluamme ehkä kylmyyden vuoksi pitää hyvää vauhtia yllä. Viimeiset kilometrit saavat miettimään, miksi Kuninkaantie piti rakentaa pitkin kaikista korkeimpia kukkuloita? Aivan kalkkiviivoilla pienet nukahtavat, joten pysähdymme puiston penkille, nostamme lapset laatikon pohjalle koisimaan ja nautimme vaimon Perniöstä hankkimat yllätyskahvitarpeet.

Saavumme Saloon hyvissä ajoin, sillä sade on taas tulossa ja haluamme ehtiä pois sen alta. Alkuillasta ehtii hyvin käydä hankkimassa naposteltavaa ja hiukan pyöräilyteemaan sopivaa punaviiniä. Ensin kuitenkin illallistamme kävelykadun ostarin meksiko-henkisessä ravintolassa. Sieltä löytyvän leikkipaikan olemassaolo on omiaan kompensoimaan burger-makuelämyksen outoutta . Hotellimajoituksen tarjoama pyykinpesumahdollisuus tulee tässä vaiheessa matkaa tarpeeseen. Pyykkien pyöriessä korkkaamme viinin ja kuuntelemme katuja koululaisten kevätjuhlien jäljiltä valtavalla voimalla putsaavaa rankkasadetta. Enää kaksi etappia jäljellä.

päivämatka: n. 30 km
yöpymisen hinta: (sis. aamupalat) 85 € lisävuoteella
kokonaismatka tähän mennessä: n. 198 km

2.6. – 7. päivä, SALO-PAIMIO

Synkkiä pilviä

Aamulla sataa vielä, mutta lainaamme hotellista varjot ja lähdemme kaupungille ei-niin-yleensyöneenä-kuin-hotelliaamiaisen-jälkeen-normaalisti. Minulta puuttuu sateenkestävät ajovaatteet. Urheilukaupasta sellaiset saisi kalliilla, tarjouskaupasta yli sata kertaa halvemmalla. Päädymme jälkimmäiseen. Virhe, mutta köyhän ei kannata ostaa kallista. Sateen laantuessa lähdemme liikkeelle, varmuuden vuoksi tuore ”one size fits no one” -tyyppinen kertakäyttösadetakki päälläni. Hikeä pukkaa.

Reittivaihtoehtoja Paimioon on paljon, ja mielipiteet niistä jakautuvat pyöräilyfoorumeilla varsin kirjavasti. Päädymme kuninkaantien myötäilyyn, onhan sillä teemalla edetty varsin mukavasti tähänkin saakka. Tällä kertaa liikenne on poikkeuksellisen vähäistä, meneehän Salosta Turkuun 2351:n lisäksi myös moottoritie sekä vanha Turuntie 110. Saamme ajaa rauhassa ja koska maastokin on tasaista, etenemme kohtuullisesti. Ainoastaan navakka tuuli hidastaa, välillä melkeinpä pysäyttää. Ihmettelemme, miten vastainen tuuli voikin seurata meitä niin uskollisesti riippumatta siitä, minne tie milloinkin kääntyy. Taivas on täynnä maiseman pimentäviä mustia pilviä ja sadetutkaa saa seurata tarkasti. Vältämme pisarat kuitenkin tälläkin kertaa.

Paimiossa on vielä energiaa ajella tutustumismielessä ympäriinsä. Marketti kiinnostaa nähtävyyksistä kuitenkin eniten. Viimeiset kilometrit ystäväperheen kotia kohti ovat ylämäkeä, ja päivän tuuliolot alkavat painaa siinä määrin, että välillä on pakko pysähtyä ja päästää sauvakävelijä ohitse. Tästä on kuitenkin enää yksi vaivainen etappi päämäärään.

päivämatka: n. 32 km
yöpymisen hinta: (sis. aamupalat) 0 €
kokonaismatka tähän mennessä: n. 230 km

3.6. – 8. päivä, PAIMIO-TURKU

Sillan alla ei sada

Kahdeksantena päivänä sade tuli. Enää ei tutkan seuranta auttanut, tilanne näytti niin lohduttomalta, että oli pakko vain vetää kertakäyttösadetakin jämät niskaan ja lähteä liikkeelle. Näyttää siltä, että iltapäivällä, viimeistään alkuillasta alkaisi selkenemään, joten otamme suunnaksi Kaarinan uimahallin ajatuksena käydä puljaamassa, saunomassa ja vaihtamassa kuivat vaatteet, minkä jälkeen jatkaisimme loput kilometrit taas sateettomassa säässä. Kaiken lisäksi tällä tavoin ei tarvitsisi poiketa Kuninkaantieltä juuri lainkaan.

Alkumatkan hiekkatiet muuttuvat nopeasti mutavelliksi, joka on myrkkyä painavalle kuormapyörälle. Housut liimautuvat reisiin jo muutaman ensimmäisen kilometrin aikana, ja navakan vastaisen tuulen aikaansaama pieni ekstratyöskentelyn tarve alkaa nostaa lämpötilaa kertakäyttösadetakin sisällä tuntuvasti.

Tytöt ovat tästä kaikesta autuaan tietämättömiä, matustavat kuivattuja hedelmiä ja huutavat ylämäessä: kovempaa, isi! Vessatauko pidetään moottoritiesillan alla. Vaikka matka ei tunnu juurikaan etenevän, riittää meillä silti jotenkin huumorintajua, ja saavutamme lopulta Kaarinan hyvällä meiningillä. Ehkä tässä vaiheessa, kun pitkän matkan maaliviivan häämöttäminen on lähellä konkretiaa, ei pienistä vastoinkäymisistä jaksa enää tehdä numeroa. Ihan sama vaikka kastutaan, kohta ollaan perillä!

Uimahalliin ei valitettavasti mahdu enää enempää ihmisiä, sillä siellä puljaa jo puoli Kaarinaa. Onneksi kahvilassa on lämmintä, ja pari juustosämpylääkin löytyy. Tyydymme kahvittelemaan ja odottamaan sateen laantumista. Ihan kokonaan sade ei lakkaa, mutta pisarointi on niin pientä ja sadetutkakin näyttää pahimman jo olevan ohi, joten jatkamme matkaa.

Viimeiset kilometrit ovat yhtä juhlaa. Ajamme vierekkäin leveällä pyörätiellä ja muistelemme matkaa taaksepäin. On uskomaton tunne saapua perille ja saavuttaa kauan haaveiltu tavoite. Kaikki on mennyt hyvin, tytöt ovat olleet lähes käsittämättömän reippaita retkeläisiä, haavereita ei ole sattunut, ja mikä hienointa, meillä on ollut MAHTAVAA yhdessä.

Perillä!

Laiva Tukholmaan lähtee vasta reilun vuorokauden kuluttua, joten meillä on hyvin aikaa fiilistellä Turussa. Majoitumme laivahostelliin, jonka sijainti on tarkoituksiimme optimaalinen: siihen pääsee pyörällä keskustasta helposti, ja lähtiessä tavaroita ei tarvitse roudata terminaaliin kuin puolisen kilometriä.

Koko ajan vähän hymyilyttää. Me tehtiin se! Parhaiten tunnelman kiteyttää lapsista vanhempi herätessään omaksi iloiseksi yllätyksekseen periltä: ”Siis, mä nukuin tässä ja… me syötiin niitä aprikooseja ja… me ollaan pyöräilty niin kauan ja MÄ EN VOI USKOA ETTÄ ME OLLAAN TURUSSA!!”

päivämatka: n. 35 km
yöpymisen hinta: (sis. aamupalat) 76 €
kokonaismatka tähän mennessä: n. 265 km

4.-7.6. – 9.-11. päivä, TURKU-TUKHOLMA-HELSINKI

Tyytyväisinä jonojen ohi

Turkuturismin mieluisan harrastamisen lisäksi lisäämme päiväohjelmaamme käynnin tyttöjen 96-vuotiaan isomummon luona. Mummo tai oikeammin Fammo ei meinaa ymmärtää, että olemme liikkeellä pyörillä, vaan kyselee tuon tuosta Helsingin junasta. Kuulokoje ja kielimuuri osoittautuu jälleen kerran haastavaksi yhdistelmäksi, ja on kiusallista huutaa huonoa ruotsia ympäristössä, jossa se tuntuu olevan jokaisen äidinkieli. Päädymme näyttämään Fammolle mitä olemme tarkoittaneet puhuessamme lastcyckelistä. Kaikenlaista sitä, modernissa maailmassa…

Mitäs me kakspyöräiset

Illalla kruisaamme kohti laivaa ohi autojonojen luullen, että kerrankin ei tarvitse odottaa yhtään. Sisäänajolupa heltiää kuitenkin ihan vihoviimeisenä, yhtä aikaa motoristien kanssa. Laiva saapuu perille kuuden maissa paikallista aikaa, ja lähdemme sotkemaan kohti vanhaa kaupunkia, josta toivomme löytävämme yösijan.

Eron pyöräilykulttuurin kehityksessä huomaa nopeasti. Ensin vastaan tulee yleinen pyörien pumppauspiste. Ydinkeskustassa pyörätiet kulkevat leveästi molemmin puolin autotietä, ja niitä käytetään paljon. Silti edes hitaasti fiilistelevä turisti ei tunne olevansa toisten tiellä, ei vaikka vaihtaisi välillä autotien sivuunkin. Autoilijoiden lisäksi myös pyöräilijät ja jalankulkijat osaavat välillä päästää irti oikeuksistaan ja antaa tilaa toisille. Liikenne toimii kaiken liikenteen, ei pelkästään autoilijoiden ehdoilla. Niin, täällähän taitaa olla käytössä ne ruuhkamaksutkin…

Tukholma klo 6.30

Vanhassa kaupungissa saa aamuvarhaisella pyöräillä melkeinpä yksin, mikä tuntuu ihmeelliseltä verrattuna ihmismäärään mihin Tukholmassa matkaillessa on aiemmin tottunut. Muutenkin pyöristä on päivän mittaan monenlaista hyötyä. Tulee käytyä paikoissa, joihin ei normaalisti Tukholman visiitillä eksy. Vastaantulevat natiivit eivät häpeä kommentoida kuljetustamme isoon ääneen: ”OJ, dom är SÅ SÖTA!”.

Saamme haluamamme majapaikan, sillä vaikka ainoa vapaana oleva huone on hyvin pieni, suostuu hostellin työntekijä vuokraamaan sen neljälle jos he kerran niin haluavat.

Orava!

Seuraavana päivänä, kierreltyämme ympäri Tukholmaa ja käytyämme tyttöjen iloksi lelukaupassa, joka oli auki kansallispäivästä huolimatta, alkaa laivamatka kotiin. Pääsemme taas viimeisinä laivaan. Tunnin odotuksen aikana käytössä on lopulta kaikki mahdolliset viihdytyskeinot. Onneksi mukana on myös oma potta. Laivamatka Tukholmasta Helsinkiin sopii lapsiperheelle aikataulullisesti hyvin, laiva lähtee 16.45 ja saapuu perille kymmenen aikaan aamulla, joten ketään ei tarvitse herättää väkisin.

Odotusta kera motoristin, joka myöhemmin etsi huolissaan tytöiltä pudonnutta nallea ympäri autokantta.

Perille päästyämme arki alkaa kuin veitsellä leikaten, olen oikeastaan jo myöhässä treeneistä. Mutta näin hyvän loman jälkeen pieni työrupeama ei tunnu missään.

Mitä ajatuksia reissusta jäi?

Miksi reissu sitten tuntuu rentouttaneen niin paljon? Syitä on varmasti useita.

Pyöräillessä ei juuri muuta ehdi ajatella, ja aivot saa sopivasti stand by -tilaan työhön, raha-asioihin, putkiremonttiin ja muutenkin arkeen liittyen. Pää saa kerrankin tyhjentyä, mikä parantaa unen laatua heti, puhumattakaan raittiin ilman vaikutuksesta.

Saa viettää laatuaikaa yhdessä koko joukolla. Tulee urheilleeksi, mistä tulee aina hyvä fiilis. Näkee jatkuvasti paikkoja missä ei ole ennen käynyt, ja yksityiskohtia, joita ei ehtisi nopeammasta kulkuvälineestä ikinä huomata. Kuulee luonnon, erityisesti lintujen ääniä, joita ei tunnista entuudestaan. Normaalisti työskentelyä häiritsevät ja stressiä aiheuttavat korvamadot loistavat poissaolollaan. Voi levähtää aina kun tuntuu siltä, ja siltähän tuntuu. Kukaan ei pakota huhkimaan jos ei tahdo. Lopulta saavutettava tavoite tuo valtavan hyvänolontunteen jota alkaa heti janota lisää.

Kohti kotimatkaa

Mihin seuraavalla reissulla? Saaristoon? Lautalla Saksaan ja kierros siellä? Lentäen Hollantiin ja vuokrapyörät alle? Junalla Lappiin ja sieltä aina Jäämerelle saakka? Vienan Karjalan kierrokselle? Mahdollisuuksia riittää.

Reissu on ollut unohtumaton niin aikuisille kuin lapsillekin. Tuntuu kuin vanhemman sinnikäs tahtoikäkin olisi hivenen matkan aikana helpottanut.

Nuoremman sanavarastosta noin viidesosa liittyy reissun jälkeen pyöräilyyn ja matkustamiseen yleensä: kypärä, polkee, huh huh, mennään!, laiva, juhuu, jipp-pii… Itse kukin tuntuu altistuneen oman perheen hurmaavuudelle siinä määrin, että yhdessä vietettyä aikaa alkaa arvostamaan entistä enemmän. Kaiken kokemamme jälkeen emme voisikaan lämpimämmin suositella vastaavan tyyppistä matkaa kenelle tahansa rentouttavaa lomaelämystä etsivälle.

matka: n. 15 km kaupunkiajoa Turussa ja toiset 15 Tukholmassa, Helsingissä vielä viitisen kilometria terminaalista kotiin.
yöpymisen hinta: (sis. aamupalat) 93 €
kokonaismatka lopulta: n. 300 km

Vilkutellaan kun nähdään!
Berghällin perhe

, , , , , , , , ,

No comments yet.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
Photo cc by Cordova Duvet
Erilaiset tavarafillarityypit: Laatikkopyörä, pitkäperäpyörä, taakkapyörä, perävaunu

Tavarapyöriä on montaa eri tyyppiä. Tämä artikkeli antaa rahkeet perusteiden ymmärtämiseen.

Close