Alavalikko

Koeajossa: Babboe City Electric – sähköavusteinen laatikkopyörä

Olen tänä vuonna päässyt kokeilemaan aika montaa pyörää, mutta tämä oli ensimmäinen, jonka ajamisesta nousi vastaanpanemattomasti virne naamalle. Sain Babboe Cityn sähkömoottoroidun version PAlta muutamaksi päiväksi lainaan, ja jo pyörää Pakilasta Herttoniemeen polkiessa iski ahneus: Tällainen on pakko saada.

Sain vaimon houkuteltua käymään parin kilometrin asiointireissulla. Vaimolle pyörä ei ole lelu vaan tarvekalu, ja näihin arkea rasittaviin testeihin hän suhtautuu joskus – sinänsä ihan ymmärrettävällä – happamuudella.

Nyt vaimo tuli kaupasta kahden täpötäyden ruokakassin kanssa, vino hymy naamalla ja päätään pudistelleen. ”On se hurja. Hurjan hauska.”

Sähkömoottori tekee kulkemisesta kevyttä

Hymyt aiheutti ensimmäinen kunnon arkikokemus laatikkopyörän ryydittämisestä sähkömoottorilla. Olemme aiemmin kokeilleet perävaunu + sähköpyörä -yhdistelmää ja olen ajanut joitain lyhyitä testejä Ilkan sähköavusteisella Bakfietsillä. Kolmipyöräistä Christianiaakin olen käyttänyt sähköavusteisena, mutta se oli erikoiskeikka – kuvasimme Nelosen uutiseen juttua pyöräilystä, ja poljin 70-kiloinen kuvaaja kyydissä keskikaupungilla.

Nyt pääsimme käyttämään kaksi päivää sähköavusteista laatikkopyörää ihan arjessa, ja olihan se melkoinen kokemus.

Asumme korkeahkon mäen laella, ja ostosten ja lasten kanssa kotiin nouseminen nostaa aina hien pintaan. Sähköavusteisella pyörällä mäki nousi ilman hikea ja sen kummemmin hengästymättä.

Ajoin pyörällä kokeeksi myös työmatkani, noin kahdeksan kilometriä. Matkan ajan pystyi pitämään melkoista 20–25 kilometrin tuntivauhtia koko matkan, mikä on laatikkopyörälle paljon. Vaimon sanoin, ensimmäistä kertaa oli sellainen olo, että kypärä tuntui laatikkopyörän kanssa ihan tarpeelliselta varusteelta.

Suurin osa ajosta tehtiin lähes tyhjällä pyörällä. Sillä Babboen akku kesti noin 30 kilometriä, eli mitään maailmanmatkoja tällä pelillä ei tehdä. Arkiajossa se oli kuitenkin yliveto. Sähkön ansiosta pyörä oli entistä vähemmän liikuntaa ja entistä enemmän mielekäs liikenneväline.

Olen tehnyt työmatkoja myös Bakfietsillämme, kun on ollut tarve pudottaa poika matkalta päiväkotiin, mutta se ei ole tuntunut kovin mielekkäältä. Yli viiden kilometrin matka alkaa tuntua kuntoilulta tai sitten on pidettävä varsin hidasta matkavauhtia. Sähköavustuksella ajaisin laatikkopyörän töihin vaikka joka päivä.

Entäs se pyörä?

Itse Babboe City ansaitsee oman arvionsa, jonka jätän varmaankin syvällisemmin tuonnemmaksi. Koska pyörä varmasti kiinnostaa monia, muutamia havaintoja siitäkin.

Babboe City on tyylikkään näköinen kaksipyöräinen, retrohenkinen laatikkopyörä – ehkäpä jopa samaa sarjaa hallitsevaa Bakfietsin Cargobikea tyylikkäämpi. Kulmat on pyöristetty ja väri tyylikkään harmaa. Fillarissa on amerikkalaisen kruiseripyörän henkeä.

Kivana yksityiskohtana pyörässä on ketjun täyskotelo (lapset eivät pääse sotkemaan itsenään ketjuöljyyn ja ketju on muutenkin paremmin suojassa esim. säältä), joka on maalattu rungon kanssa samaan sävyyn – samaten kuin lokarit.

Laatu vaikuttaa asialliselta, joskaan ei ihan huipulta. Tuntuu, että yksityiskohdissa on koetettu hakea säästöä aina kun mahdollista. Jarrut ovat hieman laiskan oloiset, ja valoina on pattereilla toimivat halvat – joskin ihan tyylikkäät – ledilamput. Valot eivät kestäneet vettä, vaan takavalo jäi kahden sateisen testipäivän aikana pysyvästi päälle. Sen sai sammumaan vain irrottamalla pariston.

Tämä panee minut hieman epäilemään, miten paljon pyörä kestää käyttöä ja ulkosäilytystä. Sen näkee ja kuulee vasta, kun nämä pyörät saavat taakseen käyttövuosia ja ihmiset kertovat kokemuksistaan palstalla. Ihan käyttöpyörältä Babboe silti vaikutti – missään nimessä kyse ei ole halpismoskasta (tämä on aina välillä Babboen pyöristä ilmaan heitetty ennakkkoluulo), vaan ihan kelvollisesta käyttöpyörästä.

Pyörän ajotuntuma on hyvä. Ajoasento oli omaan makuuni jopa parempi kuin omassa Bakfietsissäni – pitänee vähän säätä sen tangon korkeutta ja kulmaa, josko pääsisi samaan fiilikseen.

[adrotate group=”2″]

Vielä sähkömoottorista

Palataan lopuksi vielä hetkeksi hehkuttelemaani sähköavustukseen.

Babboe Cityssä sähkömoottori on eturenkaassa, eli pyörässä on polkiessa kaksi vetävää rengasta – takana lihasvoimalla, edessä sähköllä. Akun paikka on laatikossa lasten penkin alla. Testiversio oli tältä osin vielä vähän kesken, mutta sinänsä looginen paikka tuntui akun roplaamisen kannalta vähän hankalalta.

Moottoria käsketään ohjaustangossa olevasta panelista. Panelista näkee akun varaustason (neljä palluraa) ja voi säätää sähköavustuksen joko kevyeksi, keskivahvaksi tai täysille. Lisäksi on talutusnappi, jota pohjassa pitämällä moottori antaa kevyttä apua (max 4km/h) pyörän työntämiseen, vaikkei polkimia polkisi.

Muutenhan sähköavusteisessa pyörässä moottori toimii vain, kun pyörällä polkee. Avustus myös loppuu, kun nopeus on 25km/h – sitä kovempaa pitää mennä omin voimin. Nämä ehdot vaatii laki. Muuten se olisi sähkömopo, joka vaatisi tyyppikatsastuksen.

Moottori on mallia, jonka kanssa toimii muissakin Babboeissa käytetty rullajarru. Tämä on siinä mielessä poikkeuksellista, että näkemissäni muissa moottoreissa jarru on joko mallia levy tai vanne.

Moottori hurahtaa käyntiin, kun polkimilla on polkenut muutaman kierroksen. Seisonnasta lähtemiseen ei siis saa apua, vaan liikkeelle pitää päästä omin voimin. Kun moottori surahtaa käyntiin, olo on todella hupsu – pyörällä tuntuu olevan oma tahto, ja tahto on mennä.

Moottori myös jatkaa avustamista sekunnin-pari polkemisen lopettamisen jälkeen. Viive tuntuu hassulta ja vaatii vähän ennakoivaa ajotyyliä.

Jarruja painamalla moottori sammuu tosin heti, mikä on erinomainen asia.

Hankitaanko meille tällainen?

Parin päivän testi sai meidän perheen kaipaamaan sähköapua omaan pyörään. Jos fillaria ei ennestään olisi, Babboen City sähköillä voisi olla yksi ihan pätevä vaihtoehto. Nyt laadukkaampi pyörä on ennestään parkissa talon edessä, ja pyörän vaihtoa mielekkäämmältä tuntuu sähkömoottorin asentaminen vanhaan fillariin.

Mutta sen sähköavusteisen pyörän kokeilu teki, että Herttoniemen ylämäen nitkuttaminen peruspyörällä ei tunnu enää mielekkäältä. Tavarafillari on meille hyötyajoneuvo eikä kuntopyörä, ja sähköavun ansiosta on pyörällä mahdollista käydä kauempana ja pikaisemmin ilman, että se tuntuu kuntoilulta.

, , , , , , ,

No comments yet.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
Classic Biken Jari Vainio Christiania Light-kolmipyörän selässä. Ympärillä näytillä olevaa Pashleyn mallistoa.
Classic Bike: Pullantuoksua ja perhepyöriä

Suomessa on nyt Christianiabikes- ja Triobike-perhepyörien kauppa, jossa tuoksuu ja näyttää mummolalta.

Close