Alavalikko

Ylistys raskaan sarjan mammiksille – arviossa WorkCycles Fr8 ja Gr8

WorkCyclesin Gr8 on laatuluokan mammis. Värin saa valita mielensä mukaan.

WorkCyclesin Gr8 on laatuluokan mammis. Värin saa valita mielensä mukaan.

WorkCyclesin Fr8 ja sen kevytversio Gr8 (lausutaan englanniksi ”Freight” ja ”Great”) ovat raskaaseen arkeen tehtyjä pyöriä, jotka eivät harjaantumattomaan silmään näytä erityisen ihmeellisiltä. Oikeastaan juuri siinä on niiden juju, sanoo pyörät suunnitellut Henry Cutler. ”Fr8 on tavallisen näköinen pyörä, jolla pystyy kuljettamaan naurettavan määrän tavaraa – kaksi tai kolme lasta ja samaan aikaan isot pyöräilylaukulliset JA etukorillisen ostoksia.”

WorkCycles Gr8 maxi-koikoisella lastenistuimella ja etulaatikolla. Merkille pantavia yksityiskohtia: täysin koteloitu ketju ja tukeva seistontatuki.

WorkCycles Gr8 maxi-koikoisella lastenistuimella ja etulaatikolla. Merkille pantavia yksityiskohtia: täysin koteloitu ketju ja tukeva seistontatuki.

Fr8 ja Gr8 ovat todella laadukkaita pyöriä. Ne on tehty kestämään käyttöä ja säilytystä Hollannin kaduilla. Ne ovat käytännössä ikuisia, kunhan kerran vuodessa käyttää pyörän huollossa.

Lastia niille voi kuormata enemmän kuin laki sallii. Suomessa kaksipyöräisellä fillarilla saa kuljettaa enintään viidenkymmenen kilon lastia, Fr8 kestää roimasti yli sadan kilon kuorman ja Gr8 ainakin tuon 50 kiloa. Jarrut on mitoitettu suurella kuormalle, samoin runko, tavaratelineet ja pyörät. Näistä pyöristä eivät pinnat katkeile tai osat vääntyile, vaikka ottaisi aviomiehen tarakalle kyytiin.

WorkCycles Fr8. Huomatkaa naurettavan pitkä tarakka. Tässä pyörässä ei ole lainkaan pintakäsittelyä, vaan pinnassa on ruosteen patina. Laadukkaassa teräksessä ruoste ei kuki, vaan pinta on tasainen ja suojaa pyörää.

WorkCycles Fr8. Huomatkaa naurettavan pitkä tarakka, joka kestää kymmenien kilojen kuorman. Tässä pyörässä ei ole lainkaan pintakäsittelyä, vaan pinnassa on ruosteen patina. Laadukkaassa teräksessä ruoste ei kuki, vaan pinta on tasainen ja suojaa pyörää.

Mikä on mammapyörä?

Mammapyörät on Tavarafillari.fissä pahasti aliedustukselle jäänyt hyötypyöräluokka. Keskustelupalstalla niistä on vähän turistu, mutta blogissa ei käytännössä lainkaan.

Täällä on kirjoitettu paljon laatikkopyöristä, jotka ovat perhepyörien näyttävää superraskasta sarjaa. Rakastan laatikkopyöriä, mutta oikeasti ne ovat kuin katumaastureita: joissain ääritilanteissa järjellä perusteltava juttu, mutta enimmäkseen kyse on arkikäyttöön liian suuresta ja raskaasta pelistä. Mutta onhan se hieno ja mukava ajaa.

Perävaunut puolestaan, no, ovat perävaunuja. Ne ovat erinomainen tapa ottaa silloin tällöin lisäkuormaa fillarin kyytiin. Jatkuvaan rahtaamiseen näppärämpi ratkaisu on kuitenkin sopiva pyörä.

Tyylinäyte Amsterdamista. Edessä yksi lapsi, takaistuimessa olisi tilaa toiselle. Ostokset kulkevat suurissa sivulaukuissa.

Tyylinäyte Amsterdamista. Edessä yksi lapsi, takaistuimessa olisi tilaa toiselle. Ostokset kulkevat suurissa sivulaukuissa.

Mammapyörä eli mammis on fillarimaailman vastine pienelle perheautolle. Sen perustana on tukevarunkoinen läpiastuttavarunkoinen pyörä (naistenpyörä tai mummopyörä eli mummis) ja tavaraa saa kyytiin sen, mitä laatikkoon ja sivulaukkuihin mahtuu – eli noin kolme ostoskassillista.

Tavallisesta naistenpyörästä tulee siis mammis, kun siihen asentaa lastenistuimen taakse ja korin eteen. Konsepti on tuttu joka puolella maailmaa: Japanissa nämä tunnetaan nimellä mamachari, hollannissa tämä on kaikista yleisin pyörätyyppi liikenteessä.

Ja kyllä, näitä saa yksinkertaisimmillaan ihan Prismasta. Ehkä juuri siksi mammapyöristä ei ole yhtä helppo inoistua kuin laatikkopyöristä. Ne ovat liian tavallinen juttu. Ja siksi juuri niin mahtava. Näillä perheet oikeasti pyöräilevät.

Mammis steroidikuurin jälkeen

Fr8 ja yhdeksänkuinen kuopus Bobiken Mini -istuimessa.

Fr8 ja yhdeksänkuinen kuopus Bobiken Mini -istuimessa.

Vierailimme viikon ajan Amsterdamissa ja saimme WorkCyclesistä allemme Fr8:n ja Gr8:n koeajoa varten. Molemmat pyörät olivat fillariliikkeen vuokrapyöriä, ja etenkin Fr8:lla oli alla monta vuotta pitkiä kilometrejä.

Pyörät ovat WorkCyclesin parhaiten myyviä pyöriä. Niitä näkee Amsterdamin liikenteessä paljon, eikä mikään ihme. Ne ovat kestäviä arkipyöriä, joissa tuntuu laatu. Ja niillä pystyy kuljettamaan kaiken, mitä pyörällä on järkevää kuljettaa (ja varmasti paljon sellaistakin, mitä olisi järkevää kuljettaa autolla, mutta harrastuken vuoksi voi taistella ja hoitaa kuljetukset fillarilla).

Fr8 ja Gr8 ovat hyvin samanlaisia pyöriä. Gr8 on pienempi ja kevyempi versio, mutta muuten ne vastaavat pitkälti toisiaan. Meidän 173 cm ja 163 cm -perheessämme molemmat pystyivät ajamaan kumpaakin pyörää, mutta Gr8 sopi paremmin pienemmälle kuskille, Fr8:ssa satulan joutui pudottamaan alimpaan asentoon. Silti, idea molempien vanhempien ajettavasta pyörästä toimi molemmin hyvillä pyörillä.

Fr8:n ja Gr8:n (kuvassa) etutarakka kiinnittyy runkoon, ei etuhaarukkaan. Tämän ansiosta edessä oleva lasti ei käänny ohjaustangon mukana, mikä tekee pyörästä vakaamman ajettavan. Edessä oleva paino ei juurikaan tunnu mutkissa.

Fr8:n ja Gr8:n (kuvassa) etutarakka kiinnittyy runkoon, ei etuhaarukkaan. Tämän ansiosta edessä oleva lasti ei käänny ohjaustangon mukana, mikä tekee pyörästä vakaamman ajettavan. Edessä oleva paino ei juurikaan tunnu mutkissa.

Molemmat pyörät olivat erittäin vakaita ja mukavia ajettavia. Renkaat ovat 26-tuumaiset, ja aivan järjettömän paksut. Tästä oli iloa töyssyisessä kaupungissa – mihin tarvitaan jousitusta, kun mukavuuden saa tehtyä fiksummin isoilla renkailla?

Pyörää olisi helpointa verrata Helkaman Jopoon: siinä on yksi vino runkoputki, eikä se siinä mielessä näytä perinteiseltä naistenpyörältä. Sopii alle sellaisellekin miehelle, jolle mummopyörä on liian feminiininen. Jopoon verrattuna pyörä on kuitenkin iso ja tukeva, suorastaan raskas: omaa painoa Fr8:ssa on näppituntumalta parikymmentä kiloa, eli se on melkoinen tankki. Gr8 on kevyempi, mutta sitäkään en kyllä kantaisi neljänteen kerrokseen suojaan varkailta.

Tasaisella paino ei kuitenkaan tunnu, vaan pyörät rullaavat kevyesti. Ja kun päälle panee lastia, paino saa merkityksen: siinä missä kevyempi pyörä alkaa tuntua ostosten ja lasten alla taipuilevalta ja vääntyilevältä kumikehykseltä, nämä pyörät ovat yhä yhtä vakaita ja hyviä ajaa kuin pelkkä kuski kyydissä.

Ja tämä on näiden pyörien juju. Ne ovat kasvuhormonia saaneita mammapyöriä, joilla on muskeleita ilman pullistelua.

Tarakka eteen ja taakse, lapset istuimeen minne vain

Molempiin pyöriin saa jykevän etutarakan, johon kannattaa asentaa iso laatikko ostoksia varten. ”Jos pyörää on tarkoitus käyttää, kukaan ei käytä Amsterdamissa koria”, Henry kertoi. ”Laatikko on ainoa, joka kestää.”

Hollannissa ei käytetä pientä koria, vaan tavarat kulkevat isossa, etutarakkaan kiinnitetyssä laatikossa. Pyörä ei ole kumpikaan arvioiduista, vaan satunnainen poiminta matkan kuvasaldosta.

Hollannissa ei käytetä pientä koria, vaan tavarat kulkevat isossa, etutarakkaan kiinnitetyssä laatikossa. Pyörä ei ole kumpikaan arvioiduista, vaan satunnainen poiminta matkan kuvasaldosta.

Hollantilaiset suosivat muutenkin etutarakkaa ja -laatikkoa. Siinä tavarat ovat silmän alla eikä niitä tarvitse kiinnittää mustekalalla samalla tavalla kuin takatarakalle. Lyhyillä matkoilla isommatkin tavarat saa helposti heitettyä etukoriin, koska niitä voi pitää toisella kädellä ajaessa kiinni.

Takatarakan kohdalla tulee vastaan pyörien kokoero: Fr8:ssa on takana liki pitkäpyörän mittoihin venyvä tavarateline, jolle voi asentaa peräkkäin kaksi lastenistuinta. Yhden istuimen kanssa tilaa ostoksille jää rutosti. Gr8:n lyhyempi teline on lähellä Suomesta tuttujen perusmammisten telinettä – mutta kestää kuormaa kaksi kertaa enemmän.

Testasimme reissun aikana Gr8:ia takaistuimen ja korin kanssa, Fr8:ssa kulki yksi lapsi edessä ensin Bobiken mini -istuimessa ja sitten hollantilaistyyppisessä lapsisatulassa isin sylissä.

Ensimmäistä kertaa satulaistuimessa. Pienempää lasta en tuohon panisi, enkä isompaakaan, jollei sekä kuskilla että kyytiläisellä ole kokemusta pyörällä liikkumisesta.

Ensimmäistä kertaa satulaistuimessa. Pienempää lasta en tuohon panisi, enkä isompaakaan, jollei sekä kuskilla että kyytiläisellä ole kokemusta pyörällä liikkumisesta.

Satulaistuin tuntui ensiajattelulla turvattomalta, mutta osoittautui nopeasti aarteeksi: se on kevyt ja helppo, eikä ole tyhjänä tiellä Bobiken istuimen tapaan. Kesällä kolme täyttävä esikoinen (jolla on toki paljon kokemusta pyörällä liikkumisesta) nautti olostaan istuimessa täysillä.

Kyytiin saisi siis kolme lasta: kaksi taakse istuimeen ja yhden eteen joko mini-koon syli-istuimeen (vähintään 9kk, enintään n. 3 vuotta) tai lastensatulaan (vähintään noin kolme vuotta, yläraja tulee vastaan kun ei nää näe yli – ehkä jossain viiden tai kuuden vuoden kohdalla)

Suomessa tosin kaksipyöräisellä fillarilla saa kuljettaa vain kahta lasta, sanoo laki. Tässä ei tehdä eroa rahtipyörän (jolla enempäänkin kyllä turvallisesti pystyisi) ja perusmammiksen (jossa paino- ja lukumäärärajoissa itseasiassa on ihan järkeä) välillä.

Kenelle ja miksi?

Kaupassa esillä ollut versio Fr8:sta. Takana Clajriksen isot sivulaukut, edessä Yeppin mini-kokoinen lastenistuin (9kk-3v).

Kaupassa esillä ollut versio Fr8:sta. Takana Clajriksen isot sivulaukut, edessä Yeppin mini-kokoinen lastenistuin (9kk-3v).

Meille Fr8:n hankinta meni vakavaan harkintaan. Siitä tulisi toinen arkipyörä laatikkopyörän rinnalle. Toisen laatikkopyörän hankkimisessahan ei juuri olisi tolkkua, mutta tuhti kahden lapsen ja keskisuurten ostosten kuljettamiseen sopiva pyörä helpottaisi arkea, koska ei oltaisi yhden rahtipyörän varassa. Jos toinen sattuisi olemaan omilla teillään laatikkopyörällä, toinen voisi hoitaa päivän asiat Fr8:lla.

Raskas mammapyörä on laatikkopyörää parempi myös pidempien arkimatkojen pyöränä. Laatikkopyörä on mahtava, mutta kahdeksan kilometriä töihin on sillä vähän liioittelua. Mammapyörällä se on ihan järkevä matka, vaikkei mammis mikään sporttipyörä olekaan.

Periaatteessa samanhenkisiä pyöriä voisi hakea myös Helkaman rahtimallistosta, mutta niitä saa vain kolmivaihteisina ja ne on ilmeisesti tehty pikemminkin tehdashalliin kuin kaduilla käytettäviksi. Meidän mäkisissä maastoissamme lisävaihteista voisi olla iloa, ja WorkCyclesin rahtipyöriin saa napavaihteita kahdeksan. Ja nämä pyörät on tehty säilytettäväksi ulkona, eli ne eivät ruostu yhdessä tai sadassa kesäsateessa käyttökelvottomiksi.

Tosin mäet jäivät pyörällä testaamatta. Niissä pyörän suuri paino voisi alkaa joka tapauksessa tuntua, riippumatta vaihteiden lukumäärästä. Mikäli tarvetta tavarankuljetukseen ei ole, saattaisi kevyempi pyörä olla kieltämättä fiksumpi vaihtoehto.

Jos laatikkopyörää ei ole, raskas mammis voisi olla mainio vaihtoehto myös ainoaksi oikeaksi perhepyöräksi. Laatikkopyörä on välttämätön lastenkuljetuksessa oikeastaan vain, jos perheessä on niin pieni vauva, että kuljetukseen tarvitaan turvakaukaloa. Ison lastin kuljetukseen tarkoitetulla peruspyörällä (tai pitkäpyörällä) pystyy kuljettamaan kaksi lasta siinä missä laatikkopyörälläkin – tosin sadesäällä on pantava kuravaatteet, kun laatikkopyörässä voi viettää kuivaa aikaa kuvun alla.

Suomessa WorkCyclesin pyöriä tuo maahan Liikkuva Laatikko. Fr8 ja Gr8:n hinnat lähtevät noin tuhannesta eurosta ja kaikilla herkuilla maksavat noin kaksi tuhatta euroa.

Disclaimer: Hollannissa olimme WorkCyclesin vieraina ja saimme pyörät ilmaiseksi testikäyttöön. WorkCyclesin pyöriä Suomeen tuova Liikkuva Laatikko kuuluu puolestaan Tavarafillari.fin mainostajiin.

, , , , , , , ,

No comments yet.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
Nihola2
Kokemuksia Nihola Cigar Family -perhepyörästä

Nihola Family on kolmipyöräinen laatikkopyörä, jonka suosio Tanskassa on kovassa nousussa. Mutta millainen se on ajaa? Turkulaisperhe kertoo.

Close