Alavalikko

Kaksi- vai kolmipyöräinen laatikkopyörä, sähköavulla vai ilman?

Kuvanottopaikalle taluttaminen ruohoista rinnettä ja taas tielle takaisin piti tehdä kieli keskellä suuta.

Kuvanottopaikalle taluttaminen ruohoista rinnettä ja taas tielle
takaisin piti tehdä kieli keskellä suuta.

Kaksi vai kolme pyörää? Siinäpä pulma. Kunnon koeajolla asia toki selviää parhaiten, mutta laatikkopyörän järjestyminen kätevästi kokeiluun vaikuttaa rajoittuvan ruuhka-Suomeen.

Muualla tilauksen joutuu tekemään pitkälti teoriapohjalta. Pyörien lukumäärää on käsitelty jo useammassakin kirjoituksessa ja keskustelussa, mutta ajattelin vielä kerran syväluodata asiaa Tepon aiemman yhteenvedon pohjalta. Näkökulman tarjoilee molemmat omistanut 1- ja 3-vuotiaiden lasten äiti.

Kaksipyöräisessämme (Bakfiets Cargo-e-Bike Long) on sähkömoottori, kolmipyöräisessämme (Babboe Big) ei ollut. Kolmipyörämme oli kelpoa talouslaatua ja markkinoiden valikoiman painavimmasta päästä, kaksipyöräinen painoltaan keskisarjaa ja laatuhaarukan yläkastia.

Onko vertailu Fiat-pakettiauton ja Audi-perhefarmarin välillä vääristynyttä? Ehkä jonkin verran, mutta yritetään! Kuntoilumielessä poljen kaksipyöräistäkin kuitenkin aika paljon myös luomuna.

Kaksipyöräinen laatikkopyörä

Hyvää:
+ Kevyempi ajaa
+ Nopeampi
+ Pysyy paremmin pystyssä kovassa vauhdissa
+ Käyttäytyy suurin piirtein samalla tavalla kuin tavallinen kaksipyöräinen polkupyörä

Huonoa:
– Hitaissa nopeuksissa kiikkerä
– Pystyssä pysyminen paikallaan vaatii vähän voimaa
– Kuormattuna taluttaminen huteraa, vaatii voimaa (kaksipyöräisen huonoin puoli)
– Kääntäminen paikoillaan työlästä ja tilaavievää
– Kuljettaa vähemmän tavaraa (ilman asettelua, kiinnittelyä ja sivulaukkuja)
– Lastatessa/pihan leikkitelineenä käytettäessä täytyy olla tarkkana, missä tukijalat seisovat

Kolmipyöräinen laatikkopyörä

Kolmipyörän lastaa heittämällä ja tukevasti: kaksi poikaa, syöttötuoli, reppu, kaksi kauppakassia, kolme kesäkukkaruukkua.

Kolmipyörän lastaa heittämällä ja tukevasti: kaksi poikaa,
syöttötuoli, reppu, kaksi kauppakassia, kolme kesäkukkaruukkua.

Hyvää:
+ Pysyy pienissä nopeuksissa ja paikallaan pystyssä ihan itsestään.
+ Tilava. Pystyy kuljettamaan PALJON tavaraa ja lapsia.
+ Helppo lastata.
+ Kääntäminen paikoillaan ja taluttaminen helppoa ja vakaata
+ Pihan leikkitelineenä huolettoman tukeva.

Huonoa:
– Painavampi, raskaampi ajaa.
– Hitaampi.
– Vaarassa kaatua, jos ajaa mutkaan liian kovaa
– Ajotuntuma ihan erilainen kuin tavallisessa kaksipyöräisessä polkupyörässä.

Nykyistä kaksipyöräistäkin tulee siis poljettua luomuna ja kyllä, kyyti on silloinkin selvästi kolmipyöräistä kevyempää, nopeampaa ja tasaisempaa. Esim. kanttikiviä ylittäessä ja kuoppaisella hiekkatiellä tulee töyssyyn osuessa vain ylös-alas -liikettä. Kolmipyöräisellä huojutaan erityisesti matkustajaosastolla joskus aika lailla sivusuunnassakin, jos etupyörät ovat eri tasoilla. Kaksipyörä jotenkin paremmin ”imeytyy tien pintaan” muutenkin. Eli (hiukan ehkä yllättävästi), kaksipyörällä ajaminen on tosiaan vakaamman ja tukevamman oloista! Tätä en ennen kokeilua olisi uskonut.

Väite kaksipyöräisen paremmasta pystyssä pysymisestä kovassa vauhdissa on itselleni vieraampi. Sähköttömällä kolmipyörällä harvoin pääsee niihin nopeuksiin, että edes voisi oikeasti kovasta vauhdista puhua. Sähköistä kolmipyörää olen päässyt kokeilemaan muhkuraisella talvitiellä ja silloin saavutetussa kovemmassa vauhdissa ehkä juuri tuo ”kyydin epätasaisuus” enemmän korostui, mutta kaatumisvaarassa en kyllä kokenut olleeni. Itse koin siis Babboe Bigin varsin vakaaksi vain vauhdikasta kaarreajoa lukuunottamatta.

Bakfiets selvisi talutustestistä Förille ja sieltä pois.

Bakfiets selvisi talutustestistä Förille ja sieltä pois.

Kaksipyörä on siis ajettavuudeltaan aika lailla normipyörän kaltainen, paitsi että kääntymissäde on iso ja fillari pitkä. Itseäni ei kolmipyörän epäpyörämäinen ajotuntumakaan juuri alkutotuttelun jälkeen haitannut -mutta ensipolkaisu tuntui sen verran hämmentävältä, että ehdin jo huolestua ostoksen osuvuudesta. Miestä kallistuminen kaltevalla pyörätiellä ym. sen sijaan häiritsivät koko ajan jonkin verran.

Kaksipyörän kiikkeryys vaivaa onneksi huomattavasti hitaammassa nopeudessa, kuin kuvittelin ennen kaksipyöräisellä ajelua. Matelu Aurajoen rannan kesäisen perjantai-illan paserulla olijoiden seassa sujuu kyllä. Kun painopiste on matalalla, kiikkeryys ei ainakaan ylitä normaalin pyörän vastaavaa. Ja jalathan ylettyvät helposti tueksi maahan ja niillä voi oikein hitaasti madellessa kätevästi potkutella potkupyörän tapaan.

Ja kolmipyöräkin voi näköjään yllättää hitaissa nopeuksissa, netistä löytyy video, jossa Christiania kellahtaa aika hitaassa nopeudessa tasamaalla ilmeisesti laatikon ylikääntämisen seurauksena – Babboe Bigissä on tämän estämiseksi stopparit.

Kaatumisvaara kaarteessa ei yli vuoden kestäneen kolmipyöräsuhteemme aikana kovin usein tullut esiin. Sekä mies että minä saimme toisen etupyörän ilmaan kerran alamäkikaarteessa. Ja siitä on todennäköisesti vielä aika pitkä matka varsinaiseen kaatumiseen. Riippuu tosin varmasti jonkin verran myös pyörän suunnittelusta, mutta ainakaan Babboe Bigin kanssa tämä ei ollut merkittävä ongelma. Pyörän käyttäytymiseen tottui kuitenkin aika nopeasti ja ilman sähköä riski ”liian kovasta” vauhdista, oli aika pieni. 😉 Sähköistettynä ongelma voi toki olla toinen.

Kolmipyörässä nukutaan tilavammin.

Kolmipyörässä nukutaan tilavammin.

Pitäminen pystyssä paikallaan ja erityisesti kuormitettuna taluttaminen on yläkroppatreeniä lähinnä lasten ja kauppakassien nostelun muodossa harrastaneelle äiti-ihmiselle se kipupiste kaksipyöräisessä. Alunperin ihmettelin, olisiko joka liikennevaloissa luvassa punnerrusta, mutta ei sentään -aivan paikallaan pyörä kyllä pysyy melko kevyesti pystyssä satulassa istuen ja varpaat maassa. Juuri manööveeraaminen taluttamalla kunnon lastissa tuntuu sen sijaan välillä aika huteralta, erityisesti jos pyörää pitää kääntää pienessä tilassa, saada kanttikivien ylitse, ahtaa kapeasta portista huonossa kulmassa, sulkiessa pihaporttia toisella kädellä vain yksi käsi ohjaustangossa jne. Kerran juuri tällaisessa tilanteessa meinasi jo kaksipyörä kellahtaa lapasesta.

Huoltopysähdyksiä ei sinänsä kuitenkaan tarvitse karttaa. Äiti kuorii banaanin myös kaksipyörälapselle, mutta ei ajaessa, niin kuin kolmipyörällä. Ainakin Bakfietsin seisontatuelle kampeaminen on ennakkoluulooni verrattuna varsin kevyttä. Ajoon lähtiessä yhdellä jalalla tasapainoilu seisontatukea nostaessa on usein kuitenkin hiukan heikko hetki. Olen visioinut jousisysteemiä, joka läväyttäisi tuen ylös, kunhan pyörän vain työntää eteenpäin tai karvalakimpaa käsivinssiä. Sitten ei peruspysähdyksissä olisi mitään ongelmaa. Vahvemmalle isäpuoliskolle nämä ongelmat ovat täysin tuntemattomia, eli näillä kohdin puolisojen mielipiteet saattavat mennä täysin ristiin.

Erityisesti pienessä tilassa kääntäminen on kaksipyöräisellä hieman vaivalloista, sillä toisin kuin kolmipyörä, joka kääntyy lähes itsensä kokoisessa tilassa perästä kevyesti nostamalla, on kaksipyörän perä raskas nostettava, tai muuten on sahattava monta kertaa eri suuntiin. Kääntösäde on muutenkin aika iso.

Bakfietsin seisontajalka on tukeva ja sekä kaksi- että kolmipyöräinen toimivat pihalla tukevana leikkitelineenä, eikä vakaus lastatessa ole ongelma tukevalla alustalla. Mutta kaksipyöräisen kanssa täytyy aina olla tarkkana, mihin pyöränsä pystyttää. Sateen jälkeen, leikkipuiston pehmeällä hiekalla tms. saattaa maa olla sen verran pehmeää, että kiipeily aiheuttaa kaatumisvaaran toisen tukijalan upotessa suohon. Toisaalta kolmipyöräinen Nihola kuulemma kippaa herkästi nenälleen etukuormassa, joten leikkitelinekelpoisuus on mallikohtaista.

Jos lapsia on enemään kuin kaksi ja haluaa kuljettaa päivittäin myös ostoksia, on iso kolmipyöräinen todennäköisesti hyvä valinta. Jo pari kunnollista ostoskassia meinaa kaksipyöräisessä tehdä tiukkaa kiinnittämättä ja harvoin lapsiperhe edes pienempiä ostoksia tekee. Sivulaukkujen kanssa lastitilaa saa toki lisättyä, mutta kolmipyöräisellä kyllä nautin siitä, että esim. setin 2 poikaa-syöttötuoli-2 ostoskassia-3 ruukullista kesäkukkia sai kyytiin ilman kuormaliinoja. Mutta laatikoiden kokoteoriaan kannattaa perehtyä, sillä esim. Niholan loota näyttää pieneltä, vaikka kolmipyörä onkin.

Kaksipyöräisestä tykkäävät erityisesti usein isät…

Ainakin meidän perheemme isän laatikkopyöräilyhurahdus alkoi toden teolla nyt vasta kaksipyöräisen alle saatuaan. Mies koki kolmipyöräisen ajettavuudeltaan hieman rasittavaksi, hitaaksi ja kai vähän tätimäiseksikin.

…mutta myös tämä äiti

Oma hurahdukseni vain syveni sähköisen kaksipyörän alle saatuani. Laatikkopyöräily oli alusta asti hauskaa, mutta nyt jopa nautinnollista. Kolmipyöräinen oli mielestäni kuitenkin oikein mukava vaihtoehto pienen vauvan kanssa. Turvakaukalon ja isoveljen lisäksi tilaa jäi helposti myös tavaroille. Harva kuitenkaan aikoo ostella monia erilaisia laatikkopyöriä, joten jos ihan alussa olisin tiennyt sen, minkä nyt, olisin päätynyt suoraan kaksipyöräiseen (ja sähkömoottorilla varustettuun).

Mielestäni kaksipyöräily on yli 99 prosenttia ajasta miellyttävämpää kuin kolmipyöräily, eli varsinainen ajaminen on ketterämpää, luontevampaa ja kevyempää sähköttäkin. Loput ajasta on sitten sitä ei-niin-miellyttävää lastin kanssa taluttelua, mutta sen kyllä siedän sen lopun ajamisen riemun kustannuksella. Pitänee hankkia enemmän habaa.

Sähköt vai ei?

Ehdottomasti kyllä, jos budjetti vain antaa myöden, eikä asu lakeuksilla. Sähkö tekee pyöräilystä niin paljon mukavampaa ja lisää nopeutta, toimintasädettä sekä pyörän käytettävyyttä huimasti.

Nyt kun olet päässyt pohdinnassa hyvään alkuun, kannattaa lukea samoja asioita ihmetelleen @loora:n pohdinnat Kolmas pyörä -blogista: Kahden vaiheilla (kysymys lukijoille + vastauksia), Neitsytajelu: Babboe City (kaksipyörän koeajo), Neitsytajelu: Babboe Big (kolmipyörän koeajo), Suuri päätös (mihin päädyttiin ja millä perusteilla).

, , , , , , , ,

No comments yet.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
Babboe city electric
Koeajossa: Babboe City Electric – sähköavusteinen laatikkopyörä

Tässä on hauska peli! Matka taittuu lasten ja ostosten kanssa hurjaa vauhtia eikä pyöräillessä tule edes hiki!

Close