Alavalikko

Peräpyörällä telttaretkelle

Ensimmäiset metrit kotipihassa tuntuvat todella oudoilta. Pyörä painaa selvästi enemmän kuin normaalisti. Nopea jarrujen testaus paljastaa, että ne toimivat ja tehot riittää. Pää on täynnä kysymyksiä. Tuliko kaikki mukaan? Jaksammeko perille? Alkaako kohta sataa? Riittääkö ruoka? Matka uhkaa hyytyä ensimmäiseen mäkeen. Takaa kuuluu ”runttaa isä runttaa”.

Meillä on kuusivuotiaan tyttäreni kanssa tapana käydä kerran kesässä telttailemassa. Tänä vuonna lähdimme matkaan pyörällä. Ja koska pikkuneidin oma ajaminen on vielä aika alkutekiöissään, päädyimme taittamaan matkaa peräpyörällä.

Peräpyörähän on yksinpyöräinen aikuisen pyörään kiinnitettävä ”jatke”. Peräoyörä tulee varrella kiinni vetävän pyörän satulatolppaan. Lapsi istuu omassa satulassaan ja polkee vauhtia omilla polkimillaan. Meillä on ollut peräpyörä pari vuotta ja se on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi. Sen avulla perheen pyöräilyreviiri on kasvanut roimasti.

Tavoitteenamme oli olla kaksi yötä maastossa. Suuntasimme Pirttimäen ulkoilualueelle, joka sijaitsee Bodom-järven ja Nuuksion Pitkäjärven välissä. Pirttimäki sopi suunnitelmiimme erinomaisesti monestakin syystä. Ensinnäkin se on lähellä – meiltä on sinne matkaa vajaa parikymmentä kilometriä. Miljöö on kuitenkin riittävän erämainen, joten illuusio suuresta seikkailusta pääsee syntymään. Mitä nyt jatkuva lentokoneideiden mouruaminen hiukan rikkoo idylliä. Alueelta löytyy tulentekopaikkoja ja ulkovessoja. Pirttimäen ulkoilumajalta saa vesitäydennystä ja mikä tärkeintä, ulkoilualueen hyvin merkityt polut soveltuvat leveinä ja sorapohjaisina mainiosti pyöräilyyn. Pelivinkkinä mainittakoon vielä, että ulkoilumajan kupeessa on hyvä leikkipuisto, jota voi käyttää jälkikasvun motivointiin (ja kiristykseen).

Vastaavia pyöräilyyn soveltuvia polkuja löytyy myös esimerkiksi Luukista, joka ei myöskään ole järin kaukana.

P8020113-blogiin-web

Luonnonvoimia uhmaava matkasuunnitelmamme edellytti täyden majoitusvarustuksen mukaan ottamista. Mukaan matkaan lähti teltta, makuupussit, makuualustat, pressulaavu, ruoat ja ruokailuvälineet, vaihtovaatteet sekä tärkeimpänä Herra Hakkarainen -pehmolelu.

Kiinnitimme majoitustarpeet pyöriin. Teltta ja makuualustat tulivat kiinni etuhaarukkaan ja makuupussit peräpyörän ohjaustangon eteen. Suojasin kaikki varusteet jätesäkein jotta sateen sattuessa kamat eivät imaisisi kaikkea vettä mukaansa. Pikkuneiti kantoi omat vaatteensa ja minä ahdoin loput tarpeet rinkkaan ja otin selkääni.

Rinkan kanssa fillarointi ei ole kovin kivaa, mutta onneksi matka ei ollut järjettömän pitkä.

Puolimatkassa jälkikasvu ilmoitti oman reppunsa olevan aivan liian painava, joten pienillä ihmemieskyvyillä reppu kiinnitettiin peräpyörän ohjaustankoon. Pakkaus oli aika onnistunut, tosin ehkä hiukan liian yläpainoinen.

Pelkän lapsen kanssa peräpyöräily on silkkaa riemua, mutta tällaisessa täydessä taisteluvarustuksessa homma luiskahti urheilun puolelle. Takaa tulee kyllä poljinvoimaa, mutta se on aika vaihtelevaa. Pirttimäen poluilla oli niin jyrkkiä mäkiä, että oli pakko nöyrtyä ja taluttaa. Yhdistelmä oli myös niin raskas, että sitä ei tehnyt mieli huvikseen pysäyttää – eikä pyöräillä juuri ylimääräistä. Paljon pariakymmentä kilometriä pidempiä päivämatkoja en lähtisi tuolla ajamaan.

P7310027-blogiin-web

Teimme leirin erään lammen rannalle ja liikuimme ympäriinsä pyöräillen. Tässä kohtaa kulkuvälinevalinta osoittautui erinomaiseksi! Yleensä kävellessä viimeistään kahdensadan metrin jälkeen alkaa marina: ”Onko vielä pitkä matka. Koska syödään. Mä en jaksa enää. Isä ota reppuselkään!” Pyörän kanssa tällaista ongelmaa ei ollut lainkaan. Toimintasäteemme oli paljon laajempi ja yhdeltä perusleiriltä tavoittaa paljon erilaisia kohteita lähiympäristöstä. Pirttimäeltä on pyöräillen hyvät yhteydet esimerkiksi Solvallaan ja Haltian luontokeskukseen.

Suurimmat peräpyöräretkeilyn haasteet liittyvät kuorman raskauteen ja sopivien reittien löytymiseen. Plussapuolella painavimpana on – kuten pyöräilyssä yleensäkin – vapaus. Rasitteena ei ole julkisen liikenteen aikatauluja eikä kävelyn hitautta ja rajoitteena on ainoastaan omat reisilihakset.

Kun saavuimme takaisin kotipihalle olo oli kuin voittajalla. Takana oli kolme päivää ja kaksi yötä metsässä. Voimat riitti hyvin, sateista selvittiin, ja eväiden määräkin oli optimoitu hyvin – kotiin tuomisiksi jäi kuusi palaa suklaata. Uuden matkan suunnittelu alkoi heti.

Kirjoittaja on himopyöräilijä, jonka blogia voi seurata osoitteessa www.kampiapina.com

, , ,

No comments yet.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
Pakattu! Kamat kyydissä, lapsi penkillä, hyvin mahtui.
Mitä polkupyörällä voi kuljettaa?

Okei, tässä voi saada kyllä kylähullun maineen, mutta fillarilla voi kuljettaa ihan älyttömän määrän tavaraa – ja vielä varsin näppärästi.

Close