Alavalikko

Hollannissa lastenistuimissakin on valinnanvaraa

lastenistuinvalikoima

Polkupyörän lastenistuin on yksinkertaisin tapa saada muksu turvallisesti fillarin kyytiin. Siksi onkin vähän kummallista, että Suomessa saatavilla on vain käytännössä versioita yhdestä ja samasta, noin 1–3-vuotiaille sopivasta istuimesta.

Keväisellä Hollannin-reissullani totesin, että vaikka laatikkopyörät ovat siellä lyöneet läpi, suurin osa lapsista matkustaa ihan tavallisten polkupyörien lastenistuimissa. Istuimia tosin on tarjolla montaa eri sorttia.

Juttelin istuimista Workcyclesin Henryn kanssa, ja tämän opin: Hollannissa polkupyörän lastenistuimet jaetaan luokkiin mini, maxi ja junior. Näistä Suomessa tuttu on vain maxi.

Mini-istuimessa pikkulapsi matkustaa sylissä

Lastenistuimia Hollannissa-6

Hollannista saa useiden eri valmistajien syli-istuimia, jotka kuuluvat mini-luokkaan. Ne sopivat noin 9–15-kiloisille eli 9–36kk.

Mini-istuimessa on kaksi hyvää puolta: koska se tulee eteen, pystyy lapsen vointia matkalla pitämään silmällä. Keskustelu on paljon helpompaa kuin selän takana istuvan lapsen kanssa.

Yepp Mini -istuin Workcyclesin Fr8 -pyörässä.

Yepp Mini -istuin Workcyclesin Fr8 -pyörässä.

Toinen hyvä puoli on se, että koska istuimen voi asentaa eteen, samaan peruspyörään saa kyytiin kaksi lasta – toinen taakse tavalliseen maxi-istuimeen ja toinen eteen mini-istuimeen.

Meillä on ollut Pelagon kaupasta ostettu Bobiken Mini+ -istuin käytössä kolme vuotta. Se on hulvattoman hauska. Pienehkö kolmivuotiaamme pystyy vielä juuri ja juuri matkustamaan sen kyydissä, mutta on aivan ylärajalla. Harmi, sillä nyt, kun taaperon juttu luistaa, matkat tämän kanssa ovat todella hauskoja. Ensimmäistä kertaa lapset ovat istuneet minin kyytiin, kun ovat pystyneet istumaan tukevasti itse, eli noin 8–9kk ikäisinä.

Mini-istuimen huonoja puolia on kaksi: Se tulee etenkin matalassa ja lyhyessä pyörässä vähän tielle ja etenkin pyörän kyytiin ja kyydistä nouseminen on vähän hankalaa. Toinen haitta on, ettei istuin anna kovin kummoista tukea lapselle – pitkillä matkoilla se ei ole oikein omillaan.

Kolmas tavallaan huono puoli on, että istuimen käyttöikä on lyhyt. Yli 15-kiloinen lapsi ei siihen mahdu.

Mini-luokan istuimia saa esim. Yepp- ja Bobike-merkkisinä. Suomesta niitä saa ainakin Pelagolta ja Liikkuvasta laatikosta.

Maxi, se meille tuttu lastenistuin

Lastenistuimia Hollannissa-5

Maxi-istuin on se istuintyyppi, jota Suomessa myydään jokaisessa marketissa ja urheilukaupassa. Täällä tuttuja tuotemerkkejä ovat esimerkiksi Hamax ja Biltema.

Maxi-luokan istuin käy noin yksivuotiaalle ja yläraha on yleensä jotakuinkin 20 kilon paino. Käytännössä istuimen käyttöikä alkaa tulla usein vastaan 3-4-vuotiaan kanssa, koska pienen istuimen tila loppuu kesken.

Maxi on oikein hyvä pyörän turvaistuin, minkä takia se lienee kaikista yleisin. Teknisesti maxi suojaa lasta paljon paremmin kuin pienenpieni Mini, jossa lapsen suoja tulee itse asiassa vanhemman kehosta.

Näistähän on olemassa vaikka millaista versiota. On vähän isompaa ja vähän pienempää, kallistuvaa ja koreaa. Jokaiseen makuun jotain.

Se, että mini käy pienemmälle lapselle kuin maxi johtuu lähinnä siitä, että minin kanssa lapsi on koko ajan sylissä ja tarkkailtavana, jolloin mahdolliset hädät ja ongelmat huomaa helpommin ja rauhoittelu onnistuu näpsäkämmin. Koon puolesta alle yksivuotiaskin pystyy yleensä matkustamaan maxissa. Istuimesta lapsi saa myös hyvin tukea kulkemiseen, pää ei juuri pääse retkottamaan.

Minua on näissä maxeissa rietonut kaksi asiaa: Vaikka niiden pitäisi olla maxeja, ne eivät sitä oikein ole – se meidän kolmivuotiaamme, joka vielä juuri ja juuri pystyy matkustamaan Bobiken minissä, ei enää kovinkaan kauaa mahdu meidän Hamaxin maxi-tyyppiseen istuimeemme.

Toinen ärsytyksen aihe on, että istuimet ovat varsin suuria eli kolhoja – siitäkin huolimatta, että ne sopivat melko pienille lapsille. Tämä aiheuttaa ongelmia estetiikan lisäksi pyörävarastossa.

Junior koulukyyteihin

Ns. vapaamuotoista junior-istuimen käyttöä Amsterdamin keskustassa.

Ns. vapaamuotoista junior-istuimen käyttöä Amsterdamin keskustassa.

Suomessa lasten kuljettaminen tarakalla loppuu, kun lapsi ei enää mahdu maxi-istuimeen. Ilmeisesti ajatellaan, että tässä vaiheessa lapsi lähtee retkille omalla pyörällä ja asiointimatkat hoidetaan autolla.

Hollannissa isommille lapsille on pelkistetty Junior-istuin, joka käytännössä on vain pehmuste tarakalla ja jalkatapit, joille kyyditettävä voi nostaa jalkansa. Tämä sopii hyvin käyttöön, jossa koko ikänsä pyörän kyydissä kulkenutta lasta on tarpeen silloin tällöin kuljettaa vielä vähän vanhempanakin.

Keskustelupalstoilla aina välillä näkee kauhisteluita näistä istuimista. Istuin ei missään nimessä sovi kolmivuotiaalle eikä mielellään myöskään lapselle, joka ei ole tottunut matkustamaan pyörän kyydissä. Se on vain parempi vaihtoehto tarakalla ”kyytsäämiselle” – takapuoli ei ole yhtä kovilla eivätkä jalat yhtä pahassa vaarassa.

Pelkistetty junior-luokan istuin asennettuna Bakfietsin tarakalle. Bongattu kanavan varresta Amsterdamissa.

Pelkistetty junior-luokan istuin asennettuna Bakfietsin tarakalle. Bongattu kanavan varresta Amsterdamissa.

Juniorin hyvä puoli on siinä, että sillä voi kulkea myös lapsi, joka ei perinteiseen maxiin enää mahdu. Se on kevytrakenteinen eikä tule tielle, joten istuinta voi pitää kiinni pyörässä, vaikkei sille olisi päivittäistä käyttöä.

Istuin ei liene kuitenkaan kovin mukava pitkillä matkoilla. Eiköhän retket juniorien kanssa hoideta niin, että lapsi polkee itse.

Ässä hihassa: satulaistuin

Lastenistuimia Hollannissa

Oma suosikkini Hollannissa oli suomalaisten kukkahattutätien kauhistus, vanhemman pyörän vaaka- tai vinoputkeen kiinnitettävä satulaistuin. Siinä lapsi istuu polkupyörän satulassa vanhemman sylissä ilman muuta tukea kuin jalkatapit.

Systeemi on mahtava. Se on hyvin kevyt eikä ole tiellä tai ylimääräisenä painona, kun lapsi ei ole kyydissä. Silti se tuntuu todella turvalliselta tavalta kulkea lapsen kanssa. Lapsi pitää kiinni ohjaustangosta ja nauttii vauhdista.

Workcyclesin Fr8 lapsen  satulaistuimella.

Workcyclesin Fr8 lapsen satulaistuimella.

Ja koska näin saa toisen lapsen eteen, toinen voi istua takana. Yhdellä mammiksella voi kuljettaa kahta lasta – ja etutarakan laatikkoon / koriin mahtuu vielä hyvä satsi ostoksia.

Siinä missä Minissä yläikäraja on kolmessa, satulassa voi matkustaa pari vuotta pidempään.

Kahden lapsen kierto yhden pyörän lastenistuimissa

Edessä Mini, takana Maxi. Lapset siis noin 1-2 ja 2-4 -vuotiaita.

Edessä Mini, takana Maxi. Lapset siis noin 1-2 ja 2-4 -vuotiaita.

Miten istuimia sitten käytetään perheen eri elämänvaiheessa? Kuvitellaampa kaksilapsinen perhe, jossa lasten ikäero on 2-3 vuotta.

Esikoinen 0,7-3 vuotta: Ensimmäinen lapsi aloittaa pyörän kyydissä sylissä mini-istuimessa ja matkustaa siinä kolmivuotiaaksi.

Esikoinen 3-4 vuotta, kuopus 0,7-2 vuotta: Kun toinen lapsi on 8-9kk, on aika saada toinenkin lapsi kyytiin. Esikoiselle hankitaan maxi-istuin ja kuopus pääsee miniin.

Esikoinen 4-6 vuotta, kuopus 2-4 vuotta: Noin nelivuotiaana esikoinen on liian iso maxi-istuimeen, mutta osaa jo pyöräillä vähän itse. On aika luopua mini-istuimesta ja hankkia pyörään satula-istuin. 4-vuotias siirtyy matkustamaan vanhemman sylissä ja 2-vuotias maxi-istuimessa.

Esikoinen 6-10 vuotta, kuopus 4-10 vuotta: Kuusivuotiaana esikoinen on liian iso satulaistuimeen. Nyt on hyvä hankkia Junior-istuin, jonka kyydissä rutinoitunut lapsi matkustaa jo työntämättä ehdoin tahdoin jalkojaan pinnojen väliin tai hyppäämättä kyydistä vauhdissa ensimmäisestä mielijohteesta. Nuorempi lapsi pääsee eteen satulaistuimeen.

Tässä vaiheessa lapset alkavat jo kulkea itse pyörällä pidempiäkin matkoja, ja kuljettamisen tarve muuttuu satunnaisemmaksi. Jos vanhemman käytössä oleva pyörä on tukevaa tekoa, sillä voi kuitenkin yhä hoitaa lyhyet lapsi-asiat, kuten heittämään kiireaamuna lapset pyörän kyydissä kouluun.

Sananen turvallisuudesta

Lastenistuimen tarkoitus on tarjota suojaa ensisijaisesti kahdella tavalla: Se estää lasta putoamasta vahingossa kyydistä kesken matkan ja suojaa lapsen jalkoja, jotta ne eivät joudu pinnojen väliin. Nämä ovat ne kaksi syytä, joiden takia lasta ei tule koskaan kuljettaa paljaalla tarakalla!

Maxi- ja mini-istuimet antavat jonkin verran lisäsuojaa myös kaatumisen sattuessa ja niissä on tuhdit turvavyöt kurittomien lasten lietsomiseen. Ne sopivat siis ensimmäisiksi istuimiksi lasten kuljettamiseen.

Sen sijaan junior-istuin tai satulaistuin eivät sovi lapselle, joka ei ole tottunut matkustamaan pyörän kyydissä. Niihin lasta ei köytetä kiinni muovikuppiin, vaan matkustaminen edellyttää kykyä olla mukana omasta halusta ja taitoa pysytellä satulassa ilman viisipistevyötä.

Miksei Suomesta saa kuin maxi-istuimia?

Miksei Suomesta saa käytännössä kuin perus-Hamaxeja? Tietenkin siksi, ettei niitä ole osattu kaivata. Toinen syy on se, että maxi on 1-4-vuotiaille ehdottomasti turvallisin lastenistuintyyppi.

Syvällisempi syy maxien ylivoimalle lienee se, että pyörä ei ole täällä ollut lapsiperheiden käyttökulkuneuvo – vaan pikemminkin harrasteväline. Maxi-ikäisen lapsen kanssa istuin on hyvä tapa käydä kesäretkellä, mutta ihan pienen tai kouluikäisen lapsen kanssa ei äiti lähde kovin kummoista lenkkiä polkemaan – joten mihin istuinta tarvittaisiin, jos ei lenkille?

No esimerkiksi perheen arkiseen asiointiin. Pyörällä kun hoitaisi näppärästi lyhyet kauppareissut ja kuljetukset, jos lapset saisi kyytiin. Mitä tehdä ekaluokkalaiselle, joka on koulussa parin kilometrin päässä, mutta ei mahdu siihen Hamaxiin eikä tänä aamuna polkenut kouluun itse?

Mini on erinomainen tapa aloittaa pyörän kyydissä liikkumiseen totuttelu alle yksivuotiaan kanssa. Juniorilla ja satulaistuimella vähän vanhemmankin muksun saa vanhemman pyörään mukaan, kun pitää kiitää päiväkotiin, kouluun tai kauppaan.

Tämänkin postauksen pohjatyöt tehtiin matkalla, joka oli mahdollinen sivuston mainostulojen ja t-paitaostosten ansiosta. Osta oma pupupaitasi ja anna tukesi, niin saadaan tehtyä laatujuttuja myös jatkossa.

, , , , , ,

No comments yet.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
Workcyclesin perustaja Henry Cutler esittelee Tavarafillarin Tepolle uusien kolmipyörien prototyyppejä Amsterdamissa. "Näissä on myös peruutusvaihde." "Eikä? Miten se toimii?" "Se on monimutkaista. Mutta toimii."
Tavarafillari.fi Amsterdamissa: Workcyclesin uudet “superlaatikkopyörät”

Tavarafillari.fi piipahti Hollannissa tsekkaamassa WorkCyclesin uudet "superCargoBiket". Hienoiltahan ne näyttivät ja tuntuivat, lyhyen testin perusteella. Ja kolmipyörät ovat vielä parempia...

Close