Alavalikko

Workcycles Fr8 -kuormapyörä Helsingin fillarivirkamiehen testissä

Salermon Fr8.jpg

Olen potenut kuormapyöräkuumetta jo muutaman vuoden. Hankintapäätökseen en kuitenkaan ole vielä päässyt, sillä jatkuvista yrityksistä huolimatta en ole toistaiseksi pystynyt perustelemaan itselleni uuden polkupyörän tarvetta.

Kaksilapsisen perheeni kuljetustarpeisiin löytyy nimittäin jo kaksikin pyöräkärryä, jotka lähes täydellisesti palvelevat arkisia kuljetusrutiineitani. Pyöräkärryn kiistaton etuhan on, että se tarjoaa tavalliseen polkupyörään eräänlaisen ”just on time” -kuormankuljetusominaisuuden, jonka voi kytkeä pois päältä aina tarvittaessa.

Tämä ominaisuus tulee tarpeeseen esimerkiksi silloin, kun matkalla töihin vie lapsia tarhaan. Ja näinhän tulee tehtyä lähes joka päivä: ensin hinaan lapsia noin puolentoista kilometrin matkan, minkä jälkeen jätän pyöräkärryn tarhalle ja polkaisen vajaan 15 km:n loppumatkan kepeästi töihin. Kätevää!

Mutta entä jos minulla olisikin kuormapyörä? Miten tämä heijastuisi arkisiin matkoihini ja polkupyörän käyttööni yleisesti? Tätä sain mahdollisuuden pohtia, kun kiitollisena otin koeajoon kaksi hyvin erilaista kuormapyörää. Tässä kirjoituksessa kuvaan päällimmäisiä ajatuksiani siitä, miltä tuntui korvata pyöräkärry Workcycles Fr8:lla.

Myöhemmin koeajamastani sähköavusteisesta Bakfiets CargoBikesta kirjoitan sitten ensi viikolla.

Salermon Fr8-3.jpg

Positiivinen ensivaikutelma

”Eikö me voitaisi aina ajaa tällä pyörällä”, kuului nelivuotiaan poikani spontaani ensikommentti noin minuutin ajon jälkeen. Alla oli juuri koekäyttöön saatu hollantilaisvalmisteinen Workcycles Fr8, valmistajan mukaan n. 250 kg:n kokonaiskuorman kestävä työjuhta.

Taitoimme vajaan parin kilometrin pituista matkaa päiväkodilta kotiin siten, että poikani istui itseni ja ohjaustangon väliin sijoitetulla satulaistuimella ja kaksivuotias tyttäreni taakseni asennetulla lapsi-istuimella. Kotiin päästyämme lapset kerjäsivät lisäkyytiä ja niinpä teimme vielä ylimääräisen kierroksen uudesta kulkupelistä innostuneina.

Seuraavan puolentoista viikon aikana pääsin todenteolla testaamaan, kuinka Fr8 palvelee arjen matkoilla. Oli päiväkotimatkoja, kauppamatkoja, kyläilymatkoja ja kaikenlaista kyyditsemistä. Pisimmät matkat lasten kanssa olivat noin 10 km suuntaansa. Pari kertaa intouduin myös ajamaan 15 km:n työmatkani Fr8:lla, vaikka se ei selkeästi ollutkaan sellaisille matkoille luotu. Testikilometrejä kertyi noin 100.

Salermon Fr8-2.jpg

Edessä istumisen riemua

Koeajettavan Fr8:n varusteluun kuulunut lapsen etuistuin (tavallinen satula) kuljettajan ja ohjaustangon välissä on hienous, josta erityisesti pidän.

Valmistajan sivuilta löytyvän tiedon mukaan istuin soveltuu 3-7 -vuotiaille. Siinä istuessaan lapsi pitää kiinni ohjaustangosta, mikä kuitenkaan ei vaikuta pyörän ajamiseen mitenkään häiritsevästi. Jalkoja varten rungossa on ulostaitettavat tapit, joiden ansiosta lapsi pystyy istumaan tukevasti paikallaan.

Edessä istuvan lapsen vaikutus ajamiseen on se, että jalkoja täytyy poljettaessa pitää hiukan tavanomaista leveämmällä. Siitä huolimatta ajaminen tuntuu melko luontevalta erityisesti lyhyemmillä matkoilla.

Lasten näkökulmasta edessä istuminen vaikuttaa olevan täysin luonnollista ja huoletonta; kaksi- ja neljävuotiaat koekaniinini eivät näyttäneet kokevan minkäänlaista vaikeutta sopeutua uudenlaiseen kyyditsemisjärjestelyyn. Päinvastoin, syntyi aina armoton kilpailu siitä, kumpi saa istua edessä.
Osa edessä istumisen riemusta näyttäisi syntyvän siitä, että lapsi kokee pääsevänsä ohjaimiin ja paraatipaikalle seuraamaan pyörän etenemistä.

Samalla lapsi saa mitä parhaimman mahdollisuuden oppia liikenteen ”lukemista” sekä yleisiä asioita pyöräilijän käyttäytymisestä. Merkittävä lisäarvo on, että edessä istuvan lapsen kanssa pystyy vaivattomasti keskustelemaan matkan aikana.

Perinteinen asetelma, jossa lapsi istuu selän takana, ei tätä mahdollista. Silloin keskustelut muodostuvat huuteluiksi ja siltikin puolet sanoista jää kuulematta. Nyt pyörämatkoista saattoi etuistuimen ansiosta muodostua yhteisiä laatuhetkiä. Kun molemmat lapset olivat mukana, joutui toinen tietenkin matkustamaan perinteisemmissä merkeissä.

Kuljetuskapasiteettia melkein joka tarpeeseen

Nimensä mukaisesti kuormapyörä on ennen kaikkea kuljetusväline. Koeajetussa Fr8:ssa osa kuljetuskapasiteetista oli varattu lapsien kuljettamiseen, mutta speksit ovat tältä osin muunneltavissa.

Taakse sijoitetulla lapsi-istuimella varustettunakin pyörän kuljetustila oli tavanomaisille päivittäistavaraostoksille sangen riittävä. Tavaroita sai pakattua edessä olevaan kuljetuslaatikkoon sekä taakse sijoitettuihin sivulaukkuihin. Kokeilujakson aikana ei tullut tarvetta kuljettaa mitään suurikokoisempaa tavaraa, mutta sellaiseen ryhdyttäessä kuljetuskapasiteetti saattaisi osoittautua puutteelliseksi.

Kuormapyörä vs. fysiikan lait

Kuten kuormapyörät yleensä, on Fr8 lastaamattomanakin painava polkupyörä. Keskivertokäyttäjän näkökulmasta tämä rajoittaa väistämättä pyörän jokapäiväistä käyttöä muilla kuin lyhyillä matkoilla ja vähämäkisessä maastossa. Ylimääräistä voimantuottotarvetta on toki mahdollista kompensoida mahdollisella sähköavusteisuudella, jolloin lähiympäristön mäkisyys ei enää muodostu kynnyskysymykseksi.

Kokemani perusteella Fr8 rullaa kohtuullisesti tasaisilla osuuksilla ja alamäissä, mutta ylämäissä joutuu väistämättä taistelemaan painovoiman kanssa. Täydessä lapsi- ja kauppakassikuormassa ylämäkien ajaminen käy jo urheilusta, eikä liiallinen punnertaminen yksinkertaisesti ole tarkoituksenmukaista tavallisilla arkimatkoilla (ja arkivaatteissa).

Mutta ns. vapaa-ajan matkoilla, kun perille pääsemisen vaivattomuus ei samalla tavalla paina vaakakupissa, soveltuu Fr8 kyllä vähän pidemmillekin etapeille. Eikä satunnaisen ylämäen ajaminenkaan lopulta ihan kohtuuttomalta tunnu. Kun verrataan polkupyörä-pyöräkärry -yhdistelmään, on Fr8 huomattavasti kevyemmän tuntuinen ylämäkeen ajettaessa, vaikka polkupyörän, kuljettajan ja kuorman yhteispaino muodostuukin hieman suuremmaksi.

Ylämäkien ajamiseen liittyen, erityismaininnan ansaitsee koeajetun Fr8:n portaaton NuVinci vaihdejärjestelmä, joka heti ensi kättelyssä vakuutti. Vaikka perinteisetkin napa- ynnä muut vaihteet ovat tätä nykyä täsmällisiä ja toimintavarmoja, on portaattomassa mekanismissa jotain aivan erityislaatuista. Päällimmäisenä mieleen jäi lähes totaalinen äänettömyys sekä vaihtamisen sujuvuus. Sopivan polkemisrytmin ylläpitäminen ei ikinä ole ollut helpompaa! Kokemani perusteella portaattoman vaihdemekanismin edut korostuvat juuri raskaammissa polkupyörissä ylämäkiä ajettaessa.

Salermon Fr8.jpg

Kuormapyörällä töihin?

Ympärivuotisen ”työmatkakuntopyöräilijän” ominaisuudessa pohdin vakavissani kuormapyörän soveltuvuutta päivittäisille työmatkoilleni. Omalta kannaltani olennainen kysymys on, pystyisinkö Fr8:lla edelleen yhdistämään päivittäiset työmatkat (n. 15 km/suunta) ja lasten tarhakuskaukset?

Asiaa punnittuani päättelin, että teoriassa kyllä, mutta käytännössä en. Polkemisvastuksen lisääntymistä en niinkään koe ongelmaksi, vaan esteeksi muodostuu lähinnä ajoasento ja -tuntuma, joka pidemmille ja usein toistuville matkoille on epäoptimaalinen. Mielelläni kyllä veisin lapset tarhaan kuormapyörällä, mutta tällöin pitäisi joko jatkaa suoraan juna-asemalle ja vaihtaa kulkumuotoa tai ajaa takaisin kotiin ja vaihtaa polkupyörää. Lyhyemmällä, alle 5 km:n työmatkalla, voisin ehdottomasti kuvitella käyttäväni Fr8:a päivittäin ympäri vuoden. Sähköllä tai ilman.

Loppupäätelmät

Kokemukseni Fr8 olivat erittäin positiiviset. Pidin kovasti pyörästä, ja niin näytti tekevän moni muukin.

Mikäli hankkisin tällaisen polkupyörän, käyttäisin sitä lapsien kuskaamiseen vapaa-ajan harrastuksiin sekä lyhyillä kauppareissuilla ja satunnaisilla huviajeluilla. Pyörälle olisi varmasti käyttöä lähes päivittäin.

Fr8 ei kuitenkaan pystyisi korvaamaan nykyisin käytössä olevaa pyöräkärryä, mikäli jatkossakin pyrin yhdistämään päivittäisen työmatkan ja lasten kuskaamisen päiväkotiin.

Mutta onko se liikaa vaadittu? Ehkä taloudessa voisi olla sekä pyöräkärry että kuormapyörä. Vai koittaako kuormapyörän aika sitten, kun lapset kasvavat ulos pyöräkärrystä? Aika näyttää. Joka tapauksessa, minulla on edelleen kuormapyöräkuume.

Kirjoittaja on Helsingin kaupungin pyöräteiden suunnittelusta vastaava liikenneinsinööri eli ns. Helsingin fillarivirkamies. Lue lisää Marekista ja fillarivirkamiehen ajatuksista perhepyöräilystä Marekin esittelypostauksesta. WorkCyclesin pyöriä tuo Suomeen kuormapyörien erikoisliike Liikkuva Laatikko.

, , , , , , , , ,

No comments yet.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
Oikein hyvää joulua! Kuva Sami Kero.
Hyvää joulua Tavarafillari.fin lukijoille!

Oikein hyvää joulua kaikille Tavarafillari.fin lukijoille! Tänäkin vuonna pyöräilevät perheet ovat olleet kovin, kovin kilttejä!

Close