Alavalikko

Laatikkopyöräretki Ahvenanmaalle

Täydessä tällingissä laivaa odottamassa.

Täydessä tällingissä laivaa odottamassa.

Talven saavuttua ja kesän tuntuessa vielä hyvin etäiseltä ajatukselta fiilistelen hieman heinäkuista laatikkopyöräreissuamme Ahvenanmaalle. Pyöräilimme löysin rantein lyhyitä reissuja runsain pysähdyksin niin, että kaikki viihtyivät ainakin suurimman osan ajasta.

Pojat sietivät laatikossa istumisen hyvin ja ottivat uupuessaan torkkuja pohjalla. Ongelmia lähinnä aiheutti pikkuveljen alkava karkailu- sekä uhmakausi ja isoveljen polttava halu näitä toilailuja matkia.

Suosittelen Ahvenanmaata lämpimästi laatikkopyöräperheen kohteeksi. Tämänkesäisen, pienen pilottiretken perusteella katse siintää jo kohti kevättä, jolloin aiomme ottaa pidemmän revanssin Hollannin pyöräilytaivaassa…

Päivä 1: 30 km

Heinäkuisena aamuna polkaisimme Turun satamaan ja siitä Viikkarilla kohti Ahvenanmaata. Lapsimatkustajille ystävällisesti oli koko kokousosasto muutettu leikkimaaksi pomppulinnoineen ja puuhahuoneineen. Hämmentävää kyllä, oli pikkuveljeä silti aivan mahdoton saada pysymään lelutaivaassa hissiaulan kiehtoessa jostakin syystä niin paljon enemmän.

Ahvenanmaalaisuuden ytimessä: bakfiets ja maistonki.

Ahvenanmaalaisuuden ytimessä: bakfiets ja maistonki.

Saavuttuamme perille iltapäivällä, polkaisimme Gröna Udden Campingiin teltanpystytykseen ylimääräisen romppeen eliminoimiseksi. Perillä saimme kuulla, että juuri oleskelupäiviksi on luvassa yöllistä rock-konserttia ja korotetut majoitushinnat, eli huonot unet hintavasti. Asetuttuamme aloillemme, polkaisimme päivän ensimmäiselle, reilun 20 km:n varsinaiselle pyöräilyretkelle, Järsön kierrokselle.

Kyseessä oli sinne-ja-takaisin polkaisu Maarianhaminasta etelään, tarjoten paljon merimaisemia lukuisien siltojen ja penkereiden ansiosta. Eteläkärjessä molemmat pojat olivat tukevasti unessa laatikossa ja herttainen näky päätyi amerikkalaisseurueen muistikorteille meidän vanhempien nauttiessa rauhasta ja hiljaisuudesta laiturilla, merelle tähyillen.

Palatessa pojat heräteltiin Stickstuganin kakkukahveille, jotka olivatkin erinomaisen maistuvat. Käsitöitäkin paikalla olisi kai ollut tarjolla, mutta keskityimme nyt kulinarismiin. Tenaville oli pihalla hiekkalaatikko, joten kaffittelut sujuivat relatiivisessa rauhassa.

Pieni mies ja iso pyörä uimarannalla.

Pieni mies ja iso pyörä uimarannalla.

Palatessa kävelimme luontopolun viehättävällä, pähkinäpensasvaltaisella Nåtön luonnonsuojelualueella. Hiukan ennen Maarianhaminaa evästeltiin vielä kaupungin ulkoilualueella. Urhoollinen perheenisä käväisi myös illan viiletessä uimassa varsin raikkaassa meressä. Seuraksi hingunnut isoveli sen sijaan pakitti takaisin nilkkasyvyydestä. Täällä myös bongasimme retken ainoan laatikkopyörän ulkoilualueen parkkipaikalla.

Rokkikonsertista ei lopulta ollut vaivaa -emme kuulleet lopulta montakaan tahtia kaikkien sammahtaessa nopeasti jutusteltuamme iltasella vielä naapuriteltan ystävällisten tanskalaisten kanssa.

Päivä 2: 60 km

Toisena päivänä suuntasimme pohjoiseen kauniissa maalaismaisemassa kulkevia viitoitettuja pyöräreittejä pitkin, pääteitä vältellen. Ensin katsastettiin Jomalan kirkko ja syötiin aidan vieressä pari rasiaa mansikoita. Isoveli tykkäsi kirkon votiivilaivoista. Seuraavaksi pysähdyimme Ingbybergetillä, jonka laella kohoavasta näkötornista tähyilimme ympäristöä, söimme mustikoita ja kompastelimme rotkossa.

Tämä näky saa turistin kaivamaan kameran esiin.

Tämä näky saa turistin kaivamaan kameran esiin.

Stallhagenin panimo sijaitsee n. 15 km Maarianhaminasta pääsaaren keskiosassa. Sinne pysähdyimme lounaalle -äijille sikaa ja äidille siikaa. Ruoka maistui, joskin lasten annokset olivat ylisuuria ja aikuisten taas pienehköjä. Isukki kävi ansiokkaasti ruotsinkielisellä panimokierroksella, vaikkei muuta ymmärtänytkään selostuksesta kuin “jäst” ja “Laitilan panimo”. Pyöräämme tuli ihastelemaan mies San Fransiscosta, joka kertoi siellä omistavansa aivan samanlaisen Bakfietsin ja oli yllättynyt ja kiinnostunut menopelimme sähköistä.


Tavaran lastaamisen ja nukkumisen yhdistävä rahtikansi.

Tavaran lastaamisen ja nukkumisen yhdistävä rahtikansi.

Retken pää oli Kastellholman linna ja Jan Karlsgården. Kukaan ei sitten lopulta kuitenkaan ollut innostunut itse linnassa käymisestä. Mies tulee maasta, jossa on Euroopan toiseksi suurin linnatiheys, joten linna sinänsä ei ole erityisen harvinainen nähtävyys. Isoveli syötti mieluummin lammasta, itse olin linnassa muutamastikin jo käynyt ja pikkuveli olisi todennäköisesti lähinnä keskittynyt yrittämään pudota jostakin korkealta, joten ihailimme muureja vain ulkopuolelta.


Varsinainen Jan Karlsgårdenin kahvila-ravintola oli luisunut jonkinlaiseen rappioon vuosien takaisen käynnin jälkeen. Likaisissa ikkunoissa surrasi kärpäsiä, siellä täällä lojui pahvilaatikkoja ja töykeä setä kauppasi kallista ja kuivaa ålandspannaria. Parempaa tarjoilua sai ulkoilmamuseon puolelta, jossa ystävälliset frouvat paistoivat pullaa puu-uunissa.

Saavuimme paikalle hiukan liian myöhään, sillä lasten tapahtumapäivä oli juuri loppumassa. Veljekset ehtivät kuitenkin kokeilla muinaispyykkäystä suovalla ja pyykkilaudalla. Pikkuveljen mansikkainen t-paita oli touhun päätteeksi tahraton, ja pojat tyytyväisiä, mutta märkiä.

Palatessa olimme liian täynnä pullaa käydäksemme Uffe på berget näköalakahvilassa, joten poljimme puolimatkan uimarannalle poikien viihdykkeeksi.


Eka päivä kulutti vain vähänoloisesti sähköä, joten emme ladanneet akkua ensimmäisenä iltana (leirintäalueen respassa, 1 e per lataus). Loput indikaattoriledit hupenivat kuitenkin eksponentiaalista tahtia ja jouduimme polkemaan päivän reissun käyttäen sähköä vain mahdollisimman vähän. Aiemmalta reissulta tavispyörillä jäi mielikuva Ahvenanmaasta tasaisena pyöräilykohteena, mutta akun ollessa vähissä tasaiseksi saari tuntui yllättävän mäkiseltä. Sähkön annostelu onnistui onneksi juuri parahultaisesti, sillä akku lopahti täysin vasta viimeisessä rutistuksessa kohti leirintäalueen respaa.

Pyykkäripojat Jan Karlsgårdenissa.

Pyykkäripojat Jan Karlsgårdenissa.

Päivä 3: 30 km

Kolmantena päivänä oli aikaa enää lyhyelle retkelle, sillä iltapäivän laiva veisi meidät takaisin Turkuun. Suuntasimme länteen ja ensin Ramsholmenin luonnonsuojelualueelle.

Shell-museo

Shell-museo

Pääkohde -Kungsön museohuoltoasema- oli hauska paikka ja ystävällinen museonpitäjä turinoi meille tarinan jos toisenkin kokoelman kartuttamisesta. Retkilounas nautittiin meren äärellä uimarannalla ja sen jälkeen polkaisimme takaisin Maarianhaminaan jälkiruokajätskille ja lyhyelle kaupunkisightseeingille ennen Gracen lähtöä takaisin kohti Turkua.

Ahvenanmaan ainoa laatikkopyöräbongaus.

Ahvenanmaan ainoa laatikkopyöräbongaus.

, , , , , ,

No comments yet.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
_MG_2398
Testissä: Croozer Kid for 1 -lastenkuljetusvaunu

Lasten kuljettamiseen sopiva fillarikärry hyvällä hinta-laatusuhteella? Eiköhän se valinta olisi tällä kriteerillä Croozer.

Close