Alavalikko

Bapsitonta elämää

IMG_0906

Pyöräily saa maailman näkymään aivan erilaisena, kuin jalka- tai automiehenä. Saimme havaita parin kuukauden pyörättömän elämän aikana, miten mukavaan maailmaan laatikkopyörän käyttäjä saa tottua

Syöksylaskijan pää putkahti kohdusta ulos

Tyttö pyöritteli käsissään 80-luvulta peräisin olevaa pientä kolmipyöräistä lego-pyörää – mitä lie mopoa esittävää – ja ukkelia. ”Bapsi. Matkus. Kyytiin.” Bakfietsistä oli tullut lapsen kielessä bapsi. Leikeissä pikkubapsissa kulki milloin mitäkin: pieniä muovieläimiä, palikoita ja kaikkea mitä pikkuruiseen laatikkoon sai sopimaan.

Bapsiton elämä alkoi yllättäen. Aamulla oli leikitty bapsileikkejä yhden tytön kanssa, ja illalla toinen tyttö syntyi Helsingissä ennenaikaisesti ja jäi sairaalaan kypsymään. Tiesimme, että kypsyttämisessä menisi aikaa. Siirryimme väliaikaisesti Helsinkiin. Bapsi jäi kotiin talliin.

Väliaikainen elämä Helsingissä

Helsingin ja kodin väliä taitettiin Berliinin muurin romahduksen aikoihin käyttöönotetulla Toyotalla. Ajattelin, että kesäautoksi turhan monta kesää sitten ostamani rottelon voi ajaa tässä leikissä loppuun.

Helsingissä autolla ei paljon ajeltu. Raitsikka osoittautui helpoksi kulkuneuvoksi. Kävelyreitti pysäkiltä Lastenklinikalle oli helppo oppia. Samoin myöhemmin reitti Pasilan asemalta Kätilöopistolle. Linja-autoakin käytimme, ja metro oli helppo.

Ainoastaan helsinkiläisten käytös hämmästytti. Pienessä maaseutukaupungissa mahtuu poukkoilemaan väylillä miten tahansa ja linja-autot ajelevat puolityhjinä, mutta helsinkiläisten into tunkea ja änkeä ihmetytti. En voinut olla vertailematta tilannetta pietarilaisiin julkisiin kulkuvälineisiin: ensin ulos, sitten sisään, jono muodostetaan ovien molemmille puolille. Metrovaunussa saattaa olla enemmän ihmisiä kuin ilmaa, mutta ihmiset sanovat kun ovat jäämässä pois, ja kujat syntyvät ihmismassaan. Helsingissä joukkoliikennevälineessä ihmiset suurinpiirtein säikähtävät, kun kanssamatkustaja ei rynnikään päistikkaa ovelle, vaan kysyy kohteliaasti, että ”Jäättekö pois seuraavalla?”

Siitäkin huolimatta, että änkeviä, tunkevia ja silmittömiä helsinkiläisiä joutui sietämään julkisissa, emme halunneet autoilla. Elämässä oli muutenkin stressiä. Ei huvittanut lähteä sompailemaan tuntemattomille teille, vielä eksyäkin.

Miksi ihmiset ovat niin innokkaita autoilemaan? Helsingissä kun on hyvin toimiva joukkoliikenne. Ja Helsinki on oikeastaan aika pieni kaupunki.

Lapsellisen jalkamiehen houkutus lähteä autolla

Lunta satoi. Sellaista märkää isoa hiutaletta, joka muhjaantuu jalan alle ja muuttuu loskaksi, kastelee kengät ja nousee puntista lahkeisiin. Olin isomman tytön kanssa Kouvolassa. Olin ottanut jostain syystä auton ja jättänyt sen kauppahallin viereen. Manasin toisessa kainalossa kala ja toisessa tyttö, että pitäisi käydä keskustan toisella puolella. Bapsilla siirtymä olisi ollut helppo – oven edestä toisen oven eteen. Mutta tytön kanssa ja ilman rattaita matka jäi tekemättä. Siitäkin huolimatta, että kaupungin keskusta on postimerkin kokoinen pläntti; juuri sopiva pyörälle, mutta iso puolitoistavuotiaalle. Ymmärrän tällaisissa tilanteissa halun autoilla joka paikkaan – pakon edessä tai tottumuksesta.

Miksi se pitäisi hankkia?

Lasten kanssa pyöräilyyn on helppo tottua. Suurin ilo bapsillisessa elämässä on se, että pyörällä pääsee ovelta ovelle. Ja vielä todella lähelle ovea. Auton joutuu jättämään aina vähän kauemmas, ja usein parkkiruutuun on ehtinyt jo joku muu.

Liikkumisen vaivattomuuteen tottuu helposti – yhtä helposti kuin auton kanssa äheltämiseen. Puolitoistavuotias on helppo istuttaa laatikkopyörän penkille, heittää ostoskassi perään ja lähteä polkemaan. Yhden istuvan lapsen ja yhden kaukaloisen kanssa ostoskassiksi pitää vain valita tarakkaan kiinnittyvä sivulaukku.

Lasten änkeminen auton istuimiin on mielestäni huomattavasti hankalampaa ja kuluttajaluokan ralli jättimarketin parkkipaikalla kovin vauhdikasta.

Järjestään kaikki kauhistelevat laatikkopyörän hankintahintaa. Onhan se kallis hankinta, varsinkin jos pyörä jää seisomaan tyhjän pantiksi. Ahkerassakaan käytössä laatikkopyörä ei paljon leipää pyydä hankinnan jälkeen, polkija kyllä sitäkin enemmän. Autoilu taas maksaa koko ajan, vaikka alla olisi kymmenesosan laatikkopyörän hinnasta maksanut ropponen. Uusi auto se vasta kallis olisikin, siihen malliin muistavat laatikkopyörän hintaa päivitelleet autoilijat kiroilla huoltojen ja varaosien hintoja.

Mutta on yksi asia, missä laatikkopyörä hakkaa auton mennen tullen. Talvella lumi tuppaa kulkeutumaan kenkien pohjissa autoon. Sisälle sulava lumi tekee autosta höyrykaapin, josta ei näe ulos. Lasten kengissä noussut lumi sulaa penkeille. Uuden auton omistajalle tämä on katastrofi, mutta ei märkä penkki vanhassakaan autossa ole mukava. Laatikkopyörässä lasten kenkiin tarttunut lumi pysyy pakkasilla kengänpohjissa tai valuu suojakelillä vetenä laatikon pohjalle. Laatikko ei ole sulamisvesistä moksiskaan.

Olisi liian idealistista väittää, että polkupyörällä kaikki sujuu leikiten. Ei aina. Aina mäkiä, talvisin teille vuoroon sulanutta ja vuoroon jäätynyttä ja lopuksi sepelillä kuorrutettu sössöä, hikisenmärkiä ja kylmenneitä kypärämyssyjä, huurtuvia silmälaseja. Jäätä parrassa. Kesällä hiestä kastuneita paitoja. Onhan niitä vaikeuksia.

Mutta miksi rajoittua käytännön hyötyihin? Laatikkopyörä on nimittäin nykyisin statuksien status. Vauvauintiin voisi ajaa vaikka kuinka hienolla autolla, mutta kukaan ei sitä ihailisi. Toisin on pyörän kanssa. Kateuttaan salailevia ihastelijoita riittää – autot hautaan astukaa.

Jälleen bapsiperheeksi

Kaikki päättyi hyvin. Corollakin kesti edestakaisin suraamisen ja toi tytön viimein keskussairaalasta kotiin.

Toiselle neuvolakäynnille mentiinkin jo bapsilla, vähän nollasynttäreiden jälkeen. Neuvolan täti kysyi hölmistyneenä, että kumpi tytöistä oli isän ja kumpi äidin pyörän kyydissä. En panisi huolella kypsytettyä keskosta tarakalle lastenistuimeen. Mutta bapsissa kulkee pikkuruinen tyttökin.

Isosisko sai pitää ensimmäisellä matkalla kädestä.

, , , , , , ,

3 Responses to Bapsitonta elämää

  1. Profile photo of Tilley
    Tilley 24.6.2014 at 07:10 #

    Olipa todella hieno, oivaltava, tunnelmallinen, koskettava kirjoitus!

  2. Profile photo of Pehkoset
    Pehkoset 24.6.2014 at 13:13 #

    Upea kirjoitus! Onnea perheenlisäyksestä! Onnea pienokaiselle!

    Juuri näin, kyllä autolla on vaikea liikkua, ja en koe enään mahdolliseksi tuohon aikaan paluuta, jolloin meillä auto oli eikä laatikkopyörää!

  3. Hilppa 5.8.2014 at 21:02 #

    Ihana loppu 🙂 Itse olen reilun vuoden verran ”bapsillisen” elämän jälkeen todennut etten enää haaveile luopuvani autosta vaikka laatikkopyörä löytyykin. Ajattelen sen näin, että asuinpaikasta riippuen yhdistelmä on joko julkiset+bapsi tai oma auto+bapsi. Ylipäänsä on ollut kiinnostavaa miettiä miksi todennäköisesti pikkukaupungeissa laatikkopyörät eivät oman veikkaukseni mukaan tule yleistymään samalla tavalla kuin isommissa kaupungeissa. Huolimatta siitä että låådis on täällä pikkukaupungissa myös älyttömän kätevä enkä mistään hinnasta luopuisi omastani.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
Tavarafillarit kokoontumisajolla Halkolaiturissa syksyllä 2010
Tavarafillarilla löytää pyöräväylien virheet

Tavarafillari on mainio peli, mutta se paljastaa myös armottomasti paikat, joissa liikennesuunnittelussa ei ole otettu fillaria huomioon.

Close