Alavalikko

Fillarin hinauspuomin avulla lapsi pääsee pidemmille pyöräretkille ja harjoittelemaan liikenteen sekaan

Tässä on meidän perheen tämän hetken pyöräilysuosikki: lastenpyörän hinauspuomi. Sen avulla kohta neljä vuotta täyttävä esikoinen on päässyt oman pyöränsä satulassa kauemmas ja hurjempiin paikkoihin kuin olisi ilman sitä ollut mitään asiaa.

Systeemi vastaa peräpyörää ja on tuottanut mielettömän paljon iloa. Tsekatkaa video, ei tätä kannata yrittää selittää sanoin. Jos esikoinen saisi valita, hän menisi joka paikkaan hinauksessa. Ei saa. Lapsen kuskaaminen peräpyörässä on hauskaa ja sopii etenkin retkeilyyn hienosti, mutta etenkään tällaisessa kahden lapsen perheessä se ei ole arjen kannalta aina erityisen kätevää.

Vähän taustaa: Esikoinen oppi pyöräilemään keväällä ja jo keväällä aloin suunnitella peräpyörän hankkimista. Börje kirjoitti blogissa aiemmin siitä, miten peräpyörällä lapsi pääsee vauhdin makuun ja voi tehdä pidempiä pyöräretkiä, ja olin ihan myyty. Meillä on kuitenkin fillarirojua sen verran, että peräpyörän sijaan ajattelin ensin kokeilla lapsen pyörän hinaamiseen tarkoitettua hinauspuomia. Puomi mahtuu pienempään tilaan ja on halvempi kuin peräpyörä, ajaisiko se saman asian?

Mihin peräpyörä/hinauspuomi sopii?

Ennen kuin mennään tarkemmin tuohon hinauspuomin esittelyyn, kerrataan vähän mihin aikuisen pyörään liitettävä peräpyörä sopii. Pyörän hinauksen edut ovat pitkälti samat.

  •  Peräpyörän avulla lapsi voi olla itse polkemassa pidempiä retkiä kuin hän voisi polkea omalla pyörällään. Tämä on paitsi kivaa, myös hyvää harjoitusta satulassa istumiseen.
  • Peräpyörän avulla lapsi voi turvallisesti opetella liikkumista ihan oikeassa liikenteessä. Me olemme ajaneet alle nelivuotiaan kanssa normaaleja aikuisten reittejä, siis ajoradoilla ja keskustan vilkkaassa liikenteessä. Hyvin toimii.
  • Peräpyörässä lapsi auttaa myös mäissä polkemalla itse, sen sijaan että vain istuisi kyydissä. Ainakin periaatteessa. Käytännössä tämä on toki enimmäkseen toiveajattelua.

Hinauspuomissa on peräpyörään verrattuna yksi ylivertainen lisäetu.

  • Lapsi voi pyöräillä itsenäisesti sen minkä jaksaa ja tulla voimien hiivuttua tai liian tiukan paikan tullen hinaukseen vanhemman perään. Näin voi poimia kirsikat kakusta antamalla lapsen nauttia vapaudesta ja silti suunnitella matkat aikuisten oikeiden rajojen mukaan.

Kahta eri ”hinauspuomia” kaupan

Hinauslaitteita on tietääkseni kahta mallia: Trail-Gator -tuotenimellä myytävä kevyt hinauspuomi ja FollowMe-brändillä kaupattava tukevampi hinaussysteemi. Ensimmäinen maksaa satasen, jälkimmäinen kaksi ja puoli sataa euroa. Kun sain vielä palstan kautta Trail-Gatorin muutamalla kympillä, niin  valinta oli aika selvä.

Trail-Gator, kuva napattu valmistajalta.

Systeemit poikkeavat toisistaan isosti. Halvempi TG kiinnittyy aikuisen pyörän satulatolppaan ja lapsen pyörän eteen kiinnitettävään ”koukkuun”. FW puolestaan kiinnittyy molempien pyörien akseliin.

FollowMe:n kiinnitys on huomattavasti Trail-Gatorin kiinnitystä monimutkaisempi. Tukevampikin, ehkä?

TG:n systeemi on selvästi huteramman oloinen, mikä vähän hirvitti. Samaten olin etukäteen vähän epäillyt, miten se selviytyy mutkista. Tuhti akselikiinnityshän on siitä näppärää, että kun aikuinen kallistaa pyörää mutkaan, myös perässä tuleva pyörä kallistuu. TG:n nivelsysteemi nojaa – no, niveliin. FollowMe jäi toistaiseksi testaamatta, joten siitä ei tämän enempää. Näiden vermeiden saatavuudesta voi kurkkia vanhaa palstakeskustelua.

Yllättävän jämäkkä ja näppärä

Epäilin vähän Trail-Gatorin kykyjä, koska FollowMe näytti kuvissa paljon jämäkämmältä. Käytännössä TG on kuitenkin toiminut erinomaisesti. Kiinnitys lapsen pyörään on helppo ja napakka. Kun lapsi on hinauksessa, etupyörä pysyy ylhäällä eikä fillari silti keinu holtittomasti. Ohjaustanko lukitaan suoraan pienellä erillisellä puomilla. Toki teräskin joustaa, ja videoltakin näkyy, miten välillä takana oleva pyörä keihahtaa hieman. Tämä ei ole kuitenkaan erityisen vakavaa. Systeemin tarkoitus on kuitenkin hinata lasta, joka osaa pitää tasapainonsa, ja siihen TG:n jämäkkyys riittää oikein hyvin. TG on myös varsin helppo asentaa ja erityisen nopea ottaa kiinnitettynä käyttöön. Puomin saa näppärästi kulkemaan kiinni aikuisen pyörässä ja sen kiinnittäminen lapsen pyörään kestää vain lyhyen tovin. Totuttelun jälkeen siitä selviää alle minuutissa. Nivelsysteemikin toimii, ja hinauksessa oleva pyörä kallistuu mutkissa aivan oikein sisäkaarteeseen päin. Ensimmäisen kuukauden aikana myös aika heppoisen oloinen ohjaustangon lukitussysteemi on kestänyt hyvin. Eipä se tietenkään kovin kovalle rasitukselle joudukaan. Laadukkaaseen, ulkosäilytystä kestävään laatikkopyörään tottuneelle TG:n ruostesuojaus on ollut pettynys. Hinauspuomin eri osat ovat ottaneet patinaa jo kuukaudessa. Systeemiä kannattaa siis säiyttää sisällä, mihn toki enimmäkseen on hyvät mahdollisuudet.

Toimiiko tämä missä vain pyörässä?

Trail-Gator ei toimi ihan missä tahansa pyörässä, vaikka uskoisin sen sopivan useimpiin pyöriin. Trail-Gatorin mukana tulee nippu sovittimia, joilla sen saa asennettua aikalailla kaikenpaksuisiin satulaputkiin. Pyörässä pitää kuitenkin olla vaaksan verran satulaputkea esillä, jotta sovittimen saa siihen kiinnitetyä.

Trail-Gator on vajaan satasen maksava varuste, jolla lapsen pyörän saa liitettyä aikuisen pyörän perään. Vetopyöränä Pelago Stavanger ja hinauksessa Frog 43.

Trail-Gator on vajaan satasen maksava varuste, jolla lapsen pyörän saa liitettyä aikuisen pyörän perään. Vetopyöränä Pelago Stavanger ja hinauksessa Frog 43.

Varsinainen ongelma tulee kuitenkin siitä, sopiiko puoli tarakan kanssa. En tajunnut tätä, kun ajelin tarakattomalla Pelagolla. Kaikki sujui hyvin.

Bakfietsin ja Trail-Gatorin yhdistelmä herätti ansaittua huomiota Kivikon Bmx-puistossa. Hinattavalla oli kivaa, mutta laatikkopyörän kuskille satula piti nostaa himpun verran liian ylös.

Bakfietsin ja Trail-Gatorin yhdistelmä herätti ansaittua huomiota Kivikon Bmx-puistossa. Hinattavalla oli kivaa, mutta laatikkopyörän kuskille satula piti nostaa himpun verran liian ylös.

Kun keskusteluissa alettiin kysellä systeemin sopivuudesta, päätin testata sitä vielä Bakfietsin kanssa. Tuloksena oli paitsi todella hassu (ja hauska) ajoneuvoyhdistelmä, myös vähn hammastenkiristystä. Jotta puomi pääsi kääntymään vapaasti tarakan yli, piti satulaa nostaa melkoisen paljon. Tällaiselle 172-senttiselle liian korkealle. Ajamaan pystyi, mutta vähän heikosti. Tarkkoja mittoja en tässä osaa antaa, mutta karkeasti satulaputkea pitää olla vajaan vaaksan verran satulan yläpuolella, jotta hinauspuomi pääsee kääntymään vapaasti. FollowMe:ssä tällaista ongelmaa ei ole, koska siinä kiinnitys tapahtuu akseleihin. Mutta siitä ei siis ole kokemusta, arvio perustuu kuviin.

Vinkkejä ajoon

Ensimmäisen kuukauden perusteella tällainen hinauspuomilla tehty peräpyörä sopii mainiosti retkille. Kun ollaan lähdössä vain huvikseen pyöräilemään, yhdessä pyöräily on kivempaa kuin yksien pyöräily ja toisien istuttaminen kyydissä. Reissut ovat vaihdelleet kahdesta kahteenkymmeneen kilometriin. Niillä on tullut opittua yhtä ja toista, ja tässä vähän vinkkejä jakoon.

  • Varoita lasta mutkista ja töyssyistä. Lapsi ei osaa ennakoida, mitä on tulossa – eikä välttämättä edes näe mutkia ja töyssyjä aikuisen takaa.
  • Juttele ja kysele, miten takana menee. Katsella ei kannata, koska silloin ajaa ojaan.
  • Varmista, että jarrut toimivat. Lapsen ja pyörän paino tuntuu, kun yhdistelmä pitää saada pysähtymään. Lapsikin voi auttaa omilla jarruillaan, mutta sen varaan ei kannata laskea.
  • Vauhtia voi ottaa enemmän kuin lapsi ottaisi yksin, mutta aikuisten täysi vauhti voi olla liikaa. Tätä ei tullut testattua, mutta pyörään ja sen osiin kohdistuvat voimat nelinkertaistuvat aina, kun vauhti kaksinkertaistuu.
  • Kurakelillä takarengas heittää hurjasti rapaa takana olevan pikkukuskin silmille. Jos on tarkoitus olla liikkeellä muutenkin kuin kuivan tien aikaan, kannattaa hankkia maata viistävä kuraläppä vetopyörän takalokariin.
Videossa esiintyvät pyörät ovat Pelago Stavanger (vetopyörä), Frog 43 (hinauksessa)  ja Bakfiets.nl Cargobike Long (laatikkopyörä taustalla). 

, , , ,

5 Responses to Fillarin hinauspuomin avulla lapsi pääsee pidemmille pyöräretkille ja harjoittelemaan liikenteen sekaan

  1. Kaisa 2.7.2014 at 06:11 #

    Meidänkin varastosta löytyy Trail-Gator, joka jäi aika vähälle käytölle. Syynä käytön vähyyteen oli se, että lapsi ei uskaltanut olla kyydissä, kun lähdettiin liikkeelle. Aikuisen startatessa vetofillari väistämättä keikkuu, ja hinattava fillari sen mukana. Tästä emme koskaan päässeet yli. Meillä vetoaisaa käytettiin kuskittoman pikkufillarin hinaamiseen. Nuorempi lapsista oli joka tapauksessa peräkärryssä, isompi ajoi omalla pyörällä minkä jaksoi. Lapsen voimien loppuessa hänet siirrettiin isän vetämään peräkärryyn pikkusiskon kaveriksi, ja äiti nappasi pikkufillarin hinaukseen.

    Meillä on vielä yksi pyöräilijänalku kasvamassa, ja kysyisinkin siksi neuvoa. Onko liikkeelle lähdössä jotain niksiä, millä se sujuisi niin tuskattomasti, että lapsi uskaltaa olla mukana? Jotenkin olette liikkeelle päässeet, meiltä se ei onnistunut.

    • Profile photo of Teppo
      Teppo 2.7.2014 at 08:41 #

      Kaisa, ikävä kuulla että hinauspuomin käyttö ei onnistunut ensimmäisen lapsen kanssa.

      Toisen lapsen kanssa kannattaa ehkä kokeilla sitä, että aikuinen nousee ensin pyörän selkään ja lapsi kyytiin vasta sitten. Siis niin, että aikuinen seisoo pyörän päällä molemmat jalat tukevasti maassa. Liikkeelle pääsee näin melko pienellä keinahduksella, kun aikuisen tarvitsee vain astua polkimen päälle (paremman jalan poljin sopivasti ylös, ns. klo 1 -asento) ja ollaan jo menossa.

  2. Sauli 2.7.2014 at 11:06 #

    Kiitos taas hienosta esittelystä. TG kuulostaa paremmalta kuin luulin. Meidän Wee hoo peränojapyörään verrattuna kuulostaa erityisesti säilyttämisen kannalta kätevämmältä. Painava ja pitkä peräpyörä on yllättävän kömpelö kapistus pyöräkellarissa. Hintakin on plussaa. Ja hienoa kun voi valita koko ajan oman pyörän ja peräpyörästähän välillä…

  3. Profile photo of Mika
    Mika 12.10.2014 at 18:44 #

    Kiitos hyödyllisestä jutusta!

    Kommentteja Follow Me -näkökulmasta:

    Kun ensimmäisen asennuksen tekee huolellisesti, ainakin 16 ja 20 tuumainen Islabike perässä on voinut päästellä huoletta mutkat ja suorat ihan täyttä vauhtia. Töyssyissä kannattaa toki hiljennellä. Laite ei ole ollut rajoittava tekijä.

    FM toimii, kunhan vedettävät pyörät eivät ole erikokoisia. Jos yrittää vetää 16 ja 20 tuumaista vuorotellen, joutuu joko kiinnityksen jättämään löysälle tai ruuvailemaan pultteja joka kerta. Meillä on päädytty vetämään vain pienintä.

    Äkkisältään ajatellen Follow Me:n saa vetoon mihin tahansa suhteellisen normaaliin aikuisen pyörään, kunhan sovitin on on sopiva. Helpoiten tämä käy, jos takana on pikalinkku.

    Follow Me:ssä on roiskesuoja, kura ei ole ollut ongelma.

Trackbacks/Pingbacks

  1. Lapsi pyörän kyytiin – lastenistuin, perävaunu, peräpyörä vai laatikkopyörä? | Tavarafillari.fi - 24.3.2015

    […] Trail-Gator -hinauspuomi Tavarafillarin arviossa 2014. […]

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
oregon
Oregonissa yritetään kieltää alle 6-vuotiaiden kuljetus pyörällä

Tavarafillaristit ottivat herneen nenään, kun perhepyöristä yritettiin tehdä laittomia.

Close