Alavalikko

Berliini, pyöräily, perheet ja tavarafillarit

Bullitit ovat mahdollisesti suosituimipia kaksipyöräisiä   tavarafillareita Berliinissä. Nämä ovat harvemmin   lastenkuljetuskläytössä.

Bullitit ovat mahdollisesti suosituimipia kaksipyöräisiä
tavarafillareita Berliinissä. Nämä ovat harvemmin
lastenkuljetuskläytössä.

Perheemme muutti kaksi kuukautta sitten Berliiniin. Berliini on erilainen pyöräilykaupunki kuin Helsinki. Pyöräilyinfra on paljon parempaa, eikä mäkiä juuri ole. Pyöräilijöitä on paljon enemmän, kuten myös korjaamoja ja pyöräkauppoja. Myös tavarafillareita näkee myös enemmän, mutta ovat ne sen verran harvinaisia, että niitä yhä osoitellaan ja tullaan ihmettelemään.

Talossamme asuu hyvin puhelias mies, joka on innoissaan siitä, että taloon on saatu toinen hollantilaistyyppinen pyörä. Workcyclesin Fr8 ei ole vain hollantilaistyyppinen, vaan oikeasti hollantilainen. Vaikuttaa siltä, että täällä kaikki pyörät joissa on etutarakka, ovat arkipuheessa hollantilaisia. Saksassa on vahva traditio laittaa tarakalle kori, mutta etutarakat ja laatikot ovat selvästi lyömässä läpi. Kaiken kaikkiaan tavarafillariskene on muuttumassa.

Omiakin perinteitä löytyy. Melko tavallinen tavarafillari täällä on vanha Jopomainen leipuripyörä. Näitä on eri merkkisiä ja niitä löytää helposti käytettynä. Nämä ovat perinteisiä saksalaisia tavarafillareita ja niiden suosio perustuu osin halpaan hintaan, osin jonkinlaiseen Itä-Saksa nostalgiaan. Käytännössä nämä eivät poikkea kovinkaan paljon peruspyörästä. Niissä on usein vain vähän isompi kori. En ole vielä keksinyt tekosyytä tällaisen pyörän hankkimiseen tai edes tutustumiseen, mutta jotain jännittävää näissä on.

Toinen perinteinen Lastenrad on kolmipyöräinen tavarafillari, jossa on kaksi pyörää ja lava satulan takana. Näitä näkee myynnissä paljon, mutta liikenteessä olen nähnyt vain yhden.

Lastenkuljetuksessa näkee monenlaista viritelmää. Suosikkini tähän mennessä on mies, jolla oli peruspyörän tangolla yksi lapsi. Toinen lapsi seisoi tarakalla ja piti kuskin olkapäistä kiinni. Kolmas lapsi pyöräili kaksikymmentätuumaisella pyörällä perässä. Oletettavasti kyseessä oli melko lyhyt matka, mutta on selvää, että pyöräilykulttuuri on rennompaa täällä.

Täällä ei mennä turvallisuusnormit edellä, vaan noudatetaan jonkinlaista arkijärkeä jota höystetään erityisillä viritelmillä. On tosin sanottava, että sääntöjä täällä noudatetaan paremmin kuin Suomessa. Erityisesti autoilijoiden kohtelias käytös pyöräilijöitä kohtaan jaksaa yllättää.

Berliinissä suosituin laatikkopyörä lastenkuljetukseen on kolmipyöräinen Christiania. Näitä näkee melko paljon. Ilahduttavinta on, että näitä on myös hyvin vanhoja yksilöitä, jotka ovat vielä käytössä. Kolmipyöräisistä tavarafillareista myös Nihola ja paikallinen halpismerkki Woody ovat yleisiä. Kaksipyöräisiä laatikkopyöriä näkyy huomattavasti vähemmän ja silloin useammin juuri tavarankuljetusta, ei lastenkuljetusta, varten. Myös kaksipyöräisissä tanskalaisilla on johtopaikka, sillä Bullitteja näkee melko paljon lähettikäytössä.

Pyöräilykulttuuri vaihtelee hieman eri alueittain. Kreuzberg ja Prenzlauer Berg ovat pyöräilyinfraltaan saman tasoisia kuin kaikki muutkin kaupunginosat, mutta pyöriä yleensä ja erityisesti laatikkofillareita niissä on enemmän kuin muualla.

Perhepyöräilyn kannalta merkittävin juttu liittyy kuitenkin pyöräilukulttuuriiin ja infraan. Täällä pyörien paikka on pääasiassa yksisuuntaisilla pyöräkaistoilla tai kadulla. Erikoista täällä on se, että infra on selkeää. Jokaisessa risteyksessä on selvästi näytetty pyöräilijän paikka ja mahdolliset reitit. Itse kaistat ovat usein huonossa kunnossa, mutta nyt huomaan, että pinnan laatu ja leveys on toissijainen siihen nähden, että liikenteen kulku on mietitty loppuun asti. Paitsi, että tämä helpottaa aikuisten pyöräilyä, on myös lasten helppo pyöräillä kaupungissa.

Asuimme Helsingissä lähiössä ja siellä toki seitsenvuotias pyöräili vanhempien kanssa kouluun. Täällä asumme kantakaupungissa ja sama seitsenvuotias pyöräilee nätisti liikennevaloristeysten läpi aamuruuhkassa kouluunsa. Pyöräily- ja liikenteenlukutaidot toki kehittyvät yhdessä vuodessa, mutta on todella jännittävä nähdä kuinka helppoa pyöräily on kun liikenteen ohjaus toimii.

2 Responses to Berliini, pyöräily, perheet ja tavarafillarit

  1. Profile photo of Jeremias
    Jeremias 8.12.2014 at 10:18 #

    Käväisin viikonlopun Berliinissä. Niin paljon jäi nähtävää joten pakko sinne on joskus mennä ihan ajan kanssa. Eniten hirvitti se, että museosta (DDR) löytyi itselle arkisia esinei, siis museosta. Nukkumatto, kasettiteline….

    Se mikä itselle pisti silmään oli se, että autoja oli vähän. Ainakin niissä paikoissa missä me pyörittiin. Fillaroitsijat avoivat Saksalaisen täsmällisesti autojen seassa ja suurella osalla oli niin etu- kuin takavalokin fillarissa. Hieno juttu.

    Monissa paikoissa oli pyörätiehen tosiaan maalattu pyöräkaista ja joissain paikoissa missä kaistaa ei ollut oli sentään risteusalueelle piirretty ’oma tasku’ fillari. Ikään kuin kertomaan, että pyöräilijät kuuluu tälle kadulle.

    Pari kolmipyöräistä Tansakalaista ja yksi Hollantilainen shortti tulu näin tavarafillarimielessä bongattua.

  2. Profile photo of janim.
    janim. 10.12.2014 at 15:18 #

    Saksassa lähes kaikissa uusissa pyörissä on dynamovalot. Laki kai määrä tämän. En tunne lakia tarkalleen, mutta siihen on myös jotain poikkeuksia. Esim. meidän Babboessa ei ole dynamovaloja. Toinen syy siihen, että Berliinissä valoja käytetään/on enemmän liittyy pyöräilykauteen ja iltahämärään. Täällä on pidempi jakso jolloin iltaisin on todella pimeää, mutta kelit vielä kohtuullisen lämpimiä. Kolmas syy on pyöräkaistat. Huomaan itse, että kun ajan pyörällä iltapimeässä autojen seassa ovat valot tärkeät. Suomessa pyörätie, silloin kun se on olemassa, on täysin erillään tiestä, eikä valojen merkitystä ehkä sisäistä samalla tavalla.

    Mä olen enemmän ja enemmän vakuuttunut siitä, että juuri risteysten suunnittelu pyöräilijöiden kannalta on yksi tärkeimmistä jutuista pyöräinfran parantamisessa. Monissa risteyksissä huomaa, että maalaukset ovat melko uusia. Berliinikään ei ole aina ollut pyöräily-ystävällinen, vaan sen eteen on tehty iso panostus ihan viime vuosina.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
Raimo Nieminen aloitti pyöräkauppiaana 1979. Erikoisalaa ovat kilpa- ja harratepyörät, mutta Velosportista löytyy osaavaa apua myös perheen arkipyöräilyyn.
Velosport: Perävaunuja, laatikkopyöriä ja laatuvarusteita arkipyöräilyyn

Laatupyöriin erikoistunut Velosport on lastenkuljetusvaunujen veteraani ja Bakfiets-laatikkopyörien uusi maahantuoja.

Close