Alavalikko

Pyöräileväkin lapsi tarvitsee arkena fillarikyytiä

Hollannissa alakoululaiset saapuivat koululle vanhempien fillarien kyydissä. Tämä siis koulussa, johon tulijat ovat niin kaukaa, ettei kävely ole paras vaihtoehto.

Hollannissa alakoululaiset saapuivat koululle vanhempien fillarien kyydissä. Tämä siis koulussa, johon tulijat ovat niin kaukaa, ettei kävely ole paras vaihtoehto.

Törmäsin harrastajapyöräilijöiden keskustelupalstalla taannoin ajatukseen, että eihän lastenkuljetukseen fillarilla tarvitse muuta kuljetusvälinettä kuin noin nelivuotiaaksi asti riittävän lastenistuimen.

”Sitten kun lapsi on kasvanut ulos istuimesta, hän osaa jo pyöräillä itse.”

No niin no. Sitten voi retkeillä yhdessä joo.

Mutta arjessa pitäisi olla menossa eikä retkellä, ja välillä on kuljettava melko pitkiäkin matkoja rivakkaasti. Nelivuotias ei vielä kovin pitkiä matkoja kulje, ja matkanteko on hidasta. Arkiaamuna ei oikein huvittaisi ryhtyä harrastelemaan. Meillä 4- ja 2-vuotiaat kyllä kulkisivat tarhamatkan fillarilla, mutta ei sitä sekoilua perusarkena jaksa joka päivä eikä meno oikein sovi tiukkaan aikatauluun. Pääasiassa meidän pyöräilyä harrastavat pikkusankarit kulkevat käytännön syistä päiväkotiin laatikkopyörällä.

Sellaisissa maissa, joissa pyöräily on tapa liikkua eikä liikuntaharrastus, lapsia kyyditään fillarilla pitkälle kouluikään asti. Fillarilla lapset saa päiväkotiin nopeammin kuin kävellen, julkisilla tai autolla – ja vanhemman matkakin jatkuu joutuisasti koululta eteenpäin, kun on pyörä alla.

Tässäkin laatikkopyörä on yliveto, koska sillä voi tarpeen tullen viedä vaikka vaimon kauppaan, kantokyky kyllä kestää. Yhdeksänvuotiaan lapsen vieminen vaikkapa futistreeneihin ei ole tukevatekoiselle pyörälle mikään temppu, ja sähköavun kanssa reissusta selviää myös raskaan fillarin polkija.  (Jaa miksi urheilutreeneihin pitäisi päästä kyydillä? No jos treenikenttä on vaikka viiden kilometrin päässä, voi paluumatka pyörällä olla oikeasti pienelle sportille liian kova pala. Siksi kai niitä muksuja kuskataan treeneihin vakiokäytäntönä autolla.)

Ja ennen kaikkea: laatikkopyörä on helppo. Arkeen ei halua ottaa mitään ylimääräistä harrastelutwistiä. Pyörällä kun ei liikuta  periaatteesta, vaan koska se helpottaa arkea.

Suomessa monilla paikkakunnilla ensi- ja toisluokkalaisten pyöräily kouluun on kokonaan kielletty. Vaikka kouluun olisi fillarimatka, sitä ei voi kulkea fillarilla – ellei isä tai äiti kyytsää. Tämä on varmaan yksi syy siihen, että yli 6-vuotiaille tarkoitetut junior-kokoluokan lastenistuimet vaikuttivat olevan tänä vuonna kovassa huudossa. (Lastenistuimista kannattaa lukea Tavarafillari.fin lastenistuinpostauksesta, siellä näitä minejä, maxeja ja junioreita on kirjoitettu auki).

Ja vaikka lapselle voi toki panna kurasäällä kuravaatteet, on aika raivostuttavaa pukea piltti pihakamppeisiin kavereille kahville menoa varten. Kurapukutaistelua kivempi on panna vain tarpeeksi lämminta ja tuupata lapsi suojaan sadekuomun alle.

Eli olen eri mieltä. Jos lapsiperheen kaupunkiarkea haluaa hoitaa fillarilla, ”yli nelivuotiaat pyöräilevät itse” ei ole järkevä vaihtoehto.

Harrastaminen ja periaatteen vuoksi vääntäminen ovat sitten erikseen.

12 Responses to Pyöräileväkin lapsi tarvitsee arkena fillarikyytiä

  1. Jukka H. 15.12.2014 at 12:43 #

    On tuossa totuuden jyvänen, mutta en nyt ihan kokonaan yhdy. Kyllä meillä 6-vuotias on ajanut kaikki muutaman kilsan arkimatkat ja tarvittaessa ne parinkympin retketkin itse jo pitkään, eikä odotella tarvitse enempää kuin perheen äitiäkään. Ylämäissä saatan antaa joskus työntöapua, jos on aivan hirveä kiire.

    Mutta joo, nelivuotiaan otin tänäänkin istuimeen, koska iltapäivällä on vähän liian nopea siirtymä ja loskaakin saattaa tulla. Eikä 16-tuumaisia nastarenkaita myydä.

  2. Profile photo of Hilppa
    Hilppa 15.12.2014 at 14:24 #

    Meillä 4-6 v päiväkoti-ikäiset ovat olleet sen verran pitkiä päiviä hoidossa, että eivät ole jaksaneet pyöräillä sen jälkeen enää mihinkään. Ja 7-vuotiaskin alkaa tarvimaan kyytiä mitä lähemmäksi loma-aika tulee. Yksilöllisiä juttuja, näin ainakin meillä. Itse totesin joskus juurikin tuon, että kyllähän niitä lapsia kuskataan autollakin, miksei siis pyörällä.

  3. Profile photo of Jeremias
    Jeremias 15.12.2014 at 22:30 #

    Laatikkoon on vaan niin helppo heittää muksut ja kamat

  4. Susanna 16.12.2014 at 09:21 #

    Asiaa, Teppo!

    Laatikkopyörähän pitäisi nähdä ennemminkin auton kuin pyörän korvikkeena. Laatikkopyörällä kuskatessa hommat hoituvat nopeammin -ja verrattuna autoon, on paitsi helppo (pääsee ovelta ovelle) ja nopea (ainakin meidän välimatkoilla välttää aamuruuhkat kahdeksan aikoihin), saa lapsi samalla mallia arkiliikunnasta.

  5. Profile photo of Teppo
    Teppo 16.12.2014 at 12:31 #

    Jukka, näissä on varmasti eroa yhden ja toisen lapsen välillä. Joillakin voi toimia oikeasti hyvin se, että lapset pyöräilevät päiväkotiin ja sieltä takaisin. Meillä pyöräilisivät itse asiassa päiväkodille kyllä kohtuudella, mutta kieltäytyvät raskaan päivän jälkeen tulemasta ylämäkeen takaisin.

    Susanna aika hyvin osuu ajatukseeni, että laatikkopyörä on enemmän auton kuin pyörän korvike. Toisaalta tämä on ehkä lähellä sitä syvällisempää kelaani, että pyörää ajatellaan Suomessa kuntoiluvälineenä, mistä seuraa sitten kaikenlaisia ajatuskuvioita (sähkö on huijausta, kun ei polje itse; lasten pitää pyöräillä itse, muuten eivät saa liikuntaa; töissä pitää olla suihku että työmatkan voi pyöräillä jne).

    Saa nyt nähdä, miten kauan me laatikkopyörällä kuljetaan. Varmaan tätä blogia seuraaville sekin selviää aikanaan. Nuorempi on nyt kaksi, varmaan niitä vielä ainakin satunnaisesti kyytsätään viisi tai kuusi vuotta. Paha sanoa.

  6. Helena 28.12.2014 at 19:20 #

    Kuusivuotiaani on periaatteessa kelpo pyöräilijä. Mutta arkiajossa ei tämän tuuliviirin pyöräilyinnon varaan voi laskea mitään, se kun on ”ehkä pyöräilen, ehkä en”. Ratkaisu: kuusivuotias ajaa omalla pyörällään ja minä laatikkopyörällä perässä. Jos pyöräily menee puihin, niin lapsi ja pyöränsä laatikkoon. Matka jatkuu taas.

    • Profile photo of Teppo
      Teppo 31.12.2014 at 12:00 #

      Helena, juuri näin meilläkin tehdään, kun harjoitellaan arkiajoa omilla pyörillä. Parhaimmillaan nelivuotias voi ajaa kolme kilometriä ostarille (kun sille lupaa palkinnoksi lelun) mutta paluumatkalla on sitten muksu ja pyörä lootan kyydissä.

  7. Profile photo of slane
    slane 5.1.2015 at 11:12 #

    Eipä tulisi meillä arjesta mitään jos lapset itse polkisivat joka paikkaan. Vähintään kolme kertaa viikossa harrastuksia tai muita menoja 6-10 km etäisyydellä. Tuo viikon päästä 7v tyttö toisinaan haluaa niitäkin reissuja polkea itse, mutta viisivuotias ei vielä jaksa noita pidempiä reissuja mitenkään. Autoa kun ei ole ja julkisilla noihin kohteisiin joutuisi vaihtaamaan useita kertoja (ja silti kävelemään reilusti) tai ei pääse ollenkaan, on laatikko meille ainoa järkevä vaihtoehto.

  8. sammakko 4.2.2015 at 12:49 #

    Meillä parhaillaan mietitään, mikä olisi kolmivuotiaan kanssa seuraava vaihe pyörän kanssa asiointi- ja muillekin reissuille. Nykyisin hän kulkee turvaistuimessa tai peräkärryssä, mutta alkaa vähitellen kasvaa ulos niistä. Toki laatikkopyörä voisi olla vaihtoehto, mutta nyt on myös mietinnässä sellainen peräpyörä. Voisi olla meidän kerrostalon pyörävarastoon helpommin sopiva, etenkin jos sen pyörän saa kätevästi irti tarvittaessa. Toisaalta laatikolla nyt sitten kuskaisi muutenkin vähän isompiakin tavaroita/ostoksia kätevästi.

  9. Taina 21.3.2016 at 10:19 #

    Meillä 8-vuotiaskin istuu usein vielä laatikkopyörän kyydissä. Hän on toki taitava pyöräilijä ja jaksaa pitkiäkin matkoja, mutta koska arkimatkamme kulkevat usein Helsingin keskustan läpi ja kiireessä, tuntuu paljon turvallisemmalta ajaa itse liikenteen seassa ja keskustan vilkkailla pyöräteillä kuin päästää hänet sinne ajamaan. Koulu ei salli pyöräilyä ollenkaan, edes 3.-6. -luokkalaisille. Viikonloppuisin on mukavaa lähteä kaikessa rauhassa polkemaan yhdessä ja silloin hän poikkeuksetta valitsee mieluummin oman pyöränsä. Eli meilläkin laatikkopyörä korvaa auton tai julkisen liikenteen nopeimpana ja kätevimpänä kulkuneuvona.

  10. Katja 22.3.2016 at 15:10 #

    Jep, meidän 9-vuotias alkaa olla sen verran kestävä, nopea ja liikenneturvallinen että hän voi ajaa itse, viivivuotias tulee kyydissä. Minulla on sähköavusteinen pyörä, jonka tarakalle hommasin juniori-istuimen. Päiväkotimatkoilla välttämätön.

    • Profile photo of Teppo
      Teppo 22.3.2016 at 20:45 #

      Toi junnuistuin on kyllä ässä. Meillä toisessa kuormapyörässä, joka siis ei ole laatikko- vaan postipyörä. Toimii! Ja käyttöikää varmaan 10-vuotiaaksi asti, jos tarve vaan vaatii.

Vastaa

Siirry työkalupalkkiin
Read more:
Tästä kimppatilauksesta lähti liikkeelle Tavarafillari.fin tarina vuonna 2010.
Tämä on onnen päivä – laatikkopyörä tuli kotiin

Kolme kauan odotettua pyörää tuli kotiin. Odottaminen ei ollut kivaa, mutta kyllä kannatti.

Close