Alavalikko

Tavarafillariblogi Tavarafillarifoorumi Yleinen fillarielämäkeskustelu Miten lapsi oppii pyöräilemään?

Tässä keskustelussa on , , ja siihen kirjoitti viimeksi Profile photo of Jeremias Jeremias 4 vuotta, 4 kuukautta sitten.

Katselet viestejä 1 - 15 (kaikkiaan 77 viestiä)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #5853
    Profile photo of Teppo
    Teppo
    Avainmestari
    @teppo

    Hei, miten teidän perheissä lapset ovat totutelleet pyörän päälle? Meillä kaikki erilaiset kulkupelit on tosi pop, varmaan isän fillarihöpsöys heijastuu esikoisesta. 

    Ensimmäisenä poika sai kolmipyöräisen potkulaudan, talvella, olisiko ollut vähän yli puolitoistavuotiaana. Sillä potkuttelu lähti kiinnostamaan heti, mutta ohjaaminen (tapahtuu kallistamalla) onnistui vasta muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen. 

    Perhefillariretkeltä hankittiin muovinen potkumopo, joka on ollut nyt vajaan kuukauden kaikista rakkain esine. Sillä mennään kovaa ja pitkälle.

    Viikonloppuna käytiin pappalassa, missä on ennenaikaisena kaksivuotislahjana tuollainen puinen potkupyörä, tai oikeastaan potkupyörähenkinen lelumopo. Senkin kanssa näytti olevan kivaa.

    Kaikki nämä ovat kai jonkinlaisia pyöräilyn esiasteita, tai ainakin niissä oppii pyöräilyssä tarpeellista tasapainoa ja koordinaatiota. Tai ainakin sen, että kannattaa jarruttaa ennen kuin törmää täysillä seinään. Laugh

    Polkemisen kanssa ei ole mikään kiire. Ehkä sitten ensi kesänä, ehkä. Toki meillä on sellainen muovinen kolmipyörä, mutta nehän ovat ihan mahdottomia polkea. Lähinnä niissä voi työnnellä poitsua ympäriinsä…

    Miten teillä on opeteltu pyöräilytaitoja?

    potkulauta.jpgpotkumopo.jpgpotkusolifer.jpg

    #5854
    Profile photo of Heidi Laakso-Kuivalainen
    Heidi Laakso-Kuivalainen
    Jäsen
    @heidikuivalainen

    Esikoinen aloitti pyöräilyn parivuotiaana puupyörällä eli potkupyörällä. potki sillä menemään pari vuotta ja sitten siirtyi suoraan ajamaan tavallisella pyörällä ilman apupyöriä.  Päädyttiin tällaiseen tavallisuudesta poikkeavaa taktiikkaan koska   hyvällä puupyörällä pienikin lapsi pääsee heti liikkumaan kunnolla ja motivaatio pyöräilyyn säilyy hyvänä, toisin kuin monilla suhteettoman raskailla erilaisilla pienten lasten polkupyörillä apupyörineen (harvoin olen nähnyt että kukaan pieni lapsi niillä itse polkee… yleensä aikuiset vetävät tai työntävät kun pyörä on liian raskas lapselle). potkupyörällä lapsi myös oppi itse ohjaamaan ja tasapainottelemaan valmiiksi polkupyörää varten ja oppi siis loppujenlopuksi varhain myös polkemaan polkupyörääkin, vaikka hänellä ei ollut ”oikeaa” pyörää niin aikaisin kuin monilla muilla ikätovereilla. 

    Tokan lapsen kanssa en ole tämänkään asian kanssa ollut niin aktiivinen, hän on saanut n. 1 – vuotiaasta asti tutustua pyöräilyyn pihaleikkien lomassa esikoisen vanhalla potkupyörällä, nyt kun asumme Amsterdamissa, vanha ja jo ränsistynyt puupyörä jäi Suomeen ja ostimme täältä kuopukselle halvemman samantyyppisen potkupyörän, mutta renkaat on vieläkin täyttämättä. Pitääpä nyt ryhdistäytyä niin kuopuskin pääsee harjoittelemaan taas pyöräilyä.

    #5855
    Profile photo of pisara
    pisara
    Jäsen
    @pisara

    Jokainen lapsi oppii
    ajamaan pyörällä omaan tahtiinsa – aivan kuten hiihtämään, luistelemaan, uimaan tai kävelemään – oman luonteensa, kiinnostuksensa ja taipumuksensa mukaan. Harjoittelumahdollisuuksien luominen auttaa joka lajissa, mutta oikotietä onneen ei ole.
    Tyylejäkin on monia. Meillä on menty ”perinteisellä” kaavalla: ihan pieninä oli noita plaston lelumopoja yms., joilla otettiin kosketusta vauhdin hurmaan. Pyörän selkään meidän pienikokoiset lapset ovat ylettyneet 2-3 vuotiaina ja oppineet suhteellisen äkkiä polkemaan, vähän myöhemmin myös ohjaamaan. Oikein mainio pienten kolmipyörä on muuten Nopsan ketjuvetoinen polkupyörä, siihen ylettyy lyhyempikin.
    Kaikki lapset eivät pyörän päälle pieninä edes suostu, mikä lisää vanhempien paniikkia ja ympeilyä. (niinkuin kaikissa edellä mainituissa lajeissa, riippuen siitä, kumpaan joukkoon lapsi milloinkin kuuluu, osaaviin vai osaamattomiin)
    Meidän lapsille pyöräily on ollut aina helppoa, näin ylpeilen, ja ovat oppineet ajamaan apupyörillä kolmantena kesänään ja ilman niitä neljäntenä kesänään (syntymäpäivästään riippuen joko kolmen tai neljän vanhoina)
    Mutta motorisesti ihan yhtä normaaleja lapsia löytyy vielä esikouluikäisistä, jotka ajavat apupyörillä.
    Välineiden vaihtelu voi innostaa arkaa tai kiinnostumatonta lasta. Välillä voi harjoitella tasapainoa (esim
    potkupyörät), välillä polkemista (esim. polkuautot).

    #5856
    Profile photo of Jutta
    Jutta
    Jäsen
    @jutta

    Meidän poikien ensimmäinen pyörä on ollut sellainen 70-luvun ketjuvetoinen kolmipyörä, jonka hyväksi havaittuja ominaisuutena oli se, että sillä pystyi myös peruuttamaan. Ensimmäinen polkupyörä oli Tunturin Muumi-pyörä, joka havaittiin käytössä varsin hyväksi, aika pienen kokoinen 12″ joten sen hallinta oli suhteellisen helppoa. Potkupyöristä en tuolloin ollut kuullutkaan. Kun oli 3 lasta, jotka olivat syntyneet kahden vuoden sisään, niin osasin arvostaa paljon sellaisia ratkaisuja, joilla pysyivät itsestään pystyssä. Näinollen myös nuoremmilla oli ainoana vaihtoehtona apupyörälliset polkupyörät. Kaikki lapset ovat oppineet pyöräilemään 2-3 vuoden iässä ja ajamaan ilman apupyöriä 3,5-3,7 vuoden iässä. Etuutena on ollut turvalliset, asfaltoidut, autottamat pihatiet, joilla on saanut harjoitella paljon. Lisäksi pojilla karkeamotoriset taidot tulevat yleensä tyttöjä edellä. Ajatus apupyörien irroittamisesta on syntynyt lasten aloitteestaan. Kaksi oppi ajamaan noin 20 minuutin harjoittelun jälkeen, yhdelle on laitettu ensimmäisen yrityksen jälkeen vielä apupyörät takaisin ja yritetty myöhemmin uudelleen, jolloin onnistui. Harjoitellassa ensin pidettiin satulasta kiinni, sitten lapsesta ja lopulta vähän vaatteesta. Aika hyvin siinä sai itsekin liikuntaa kun juoksee harjoittelevien lasten rinnalla. Liikkeelle lähtemisen oppimisessa on ollut suuria eroja, yksi oppi hetkessä, toinen viikoissa ja kolmas vielä harjoittelee kuukaudenkin kuluttua. 

     

    Naapuruston lasten seuraamisen perusteella sanoisin, että erityisesti jos lapsi on yhtään varovaisempi tai välttelee tilanteista, joissa voisi loukata niin potkupyörä on erinomainen vaihtoehto. Ne lapset, joilla on ollut potkupyörä pitkään käytössä (osa kieltäytyneet pyöräilemisestä) ovat oppineet polkemisen aivan hetkessä ja varsin varmaksi. Myös pienellä pyörällä on helpompi oppia kuin suurehkolla. 12/16/20 tuumaiset pyörät ovat todella erikokoisia saman tuumakoon sisällä ja myös kokoluokkien väliset erot ovat suuret. Nyt meidän 5-vuotiaalle 16″ on vähän pienehkö mutta 20″ isohko. Jonka lisäksi olen ärsyyntynyt siitä, että 20″ ”poikein pyöristä” yli puolet on ilman tavaratelinettä, järjettömän leveillä maastorenkailla ja joustavalla etuhaarukalla varustettuja. Mistä ihmeestä löydän jäykkärunkoisen, tavaratelineellisen, 3-vaihteisen ja hyvälaatuisen pyörän ilman kukkakuvioita ja pinkkiä väriä?

    #5857
    Profile photo of Tuomas
    Tuomas
    Osallistuja
    @olavolav

    Pisaran tavoin olen sitä mieltä, ettei pyöräilyn kanssa tarvitse hötkyillä. Jokainen oppii sen aikanaan.

    Meillä esikoinen oppi pyörällä ajon varhain juuri tuollaisella kiinteävälityksisellä kolmipyörällä. Kampien pyöriminen pyörän liikkuessa ilmeisesti auttaa hoksaamaan nopeasti polkemisen. Sen jälkeen apurattaat pysyivätkin alla pitkään – tahtoa apurattaitta ajamiseen löytyi, mutta uskallusta uupui. Lopulta keksimme vaihtaa pikkusiskon pyörästä työntökahvan isompaan, apurattaattomaan pyörään. 2 viikkoa juoksin eskarimatkaa tytön perässä kahvasta varmistellen – ja niin oli pyöräilyn jalo taito hanskassa. Nyt on sama tekniikka 5-vuotiaamme kanssa käytössä.

    Pienimmälle (pian 3v.) ostin hiljattain muovisen potkupyörän – jalat kun eivät edes pienimpien polkupyörien polkimille vielä ylety. Tuo vaikuttaisi olevan varsin innostava peli.

    #5858
    Profile photo of pisara
    pisara
    Jäsen
    @pisara

    Tuo jo aiemmin mainitsemani Nopsan kolmipyörä on siis tosiaan kuin tuo lapsuutemme ikisuosikki, itäeurooppalainen union-pyörä. Tässä vain paranneltuna versiona mm. ketjut täysin koteloitu. Myös työntökahva löytyy, mikä olisi varmasti kiva, jos siihen saisi koskea… Tällä onnistuu meillä alle kolmevuotiaalta lyhyemmät kävelyreissut esim. leikkipuistoon.

    #5859
    Profile photo of Teppo
    Teppo
    Avainmestari
    @teppo

    Me ostettiin naapureilta pieneksi jäänyt pikkuruinen ensi-Nopsa varastoon odottamaan ensi kesää, kun halvalla saatiin. Varmasti ihan kelpo pyörä, mutta kun kannoin sitä ullakolle, yllätyin painosta – tuntui, että miten pikkuihmiset näitä oikein jaksavat polkea. (Muovinen potkumopo on meillä ollut tosi hitti varmaan juuri siksi, että alle kaksivuotias jaksaa paitsi potkutella sitä, myös kantaa ja nostella pyörää mielin määrin, eli esteet ovat vain hidasteita)

    Fillarihifistelyfoorumilla ylistävät Islabikesin pyöriä keveydestä. Mutta on niillä hintaakin.

    #5860
    Profile photo of Teppo
    Teppo
    Avainmestari
    @teppo

    olavolav said
    Pisaran tavoin olen sitä mieltä, ettei pyöräilyn kanssa tarvitse hötkyillä. Jokainen oppii sen aikanaan.

    Tästä olen kyllä ilman muuta samaa mieltä. Kaikki aikanaan, ja lapsen oman innon mukaan. 

    #5861
    Profile photo of Jutta
    Jutta
    Jäsen
    @jutta

    Ehdottomasti kannattaa odottaa lapsen omaa motivaatiota! Meidän perheistä ei varmaan ainakaa esimerkkiä puutu. Neuvolan kasvuseurannoissa 4-5-vuotiaan lapsen tulisi osata hiihtää, luistella, uida TAI pyöräillä. 

    #5862
    Profile photo of Teppo
    Teppo
    Avainmestari
    @teppo

    Jutta said
    Meidän perheistä ei varmaan ainakaa esimerkkiä puutu.

     

    Niin mäkin ajattelen. Mun veikkaus on, että arkipyöräilevissä perheissä noin keskimäärin lapsilla on suurempi into opetella pyöräilyä, koska kaikkea, mitä vanhemmat tekee, on kiva matkia. Tää nyt on ihan kyökkipsykologiaa, mutta tuntuisi arkijärkiseltä. Että kun isi ja äiti pyöräilee joka päivä, niin varmaan sitä katsellessa tulee sellainen fiilis, että mä kans.

    Vaikka eihän siinä mikään kiire olisi, kun sinne lootaan kyllä mahtuu esikouluikäisenäkin. Smile

    #5863
    Profile photo of Heidi Laakso-Kuivalainen
    Heidi Laakso-Kuivalainen
    Jäsen
    @heidikuivalainen

    Me ollaan kanssa suhtauduttu rennosti lasten kaikenlaiseen taitojen oppimiseen, ollaan tarjottu mahdollisuuksia tekemiseen ja ollaan edetty sitten lapsen kiinnostuksen mukaan. 

    En tiedä johtuuko meidän vanhempien omasta positiivisesta asenteesta pyöräilyä kohtaan, vai mistä, mutta lapset ovat todella tykänneet pyöristään ja pyydelleen aina päästä pyörälenkeille yms. Esikoisen pyörillä on myös ollut omat nimet, hän muistelee edelleen kaihoisasti ensimmäistä polkupyöräänsä nimeltään ”Polju”. 

    #5864
    Profile photo of Teppo
    Teppo
    Avainmestari
    @teppo

    Hei Nopsan kolmipyörää kehuneet, tästäkö on kyse?

    #5865
    Profile photo of Tuomas
    Tuomas
    Osallistuja
    @olavolav

    Teppo said

    olavolav said
    Pisaran tavoin olen sitä mieltä, ettei pyöräilyn kanssa tarvitse hötkyillä. Jokainen oppii sen aikanaan.

    Tästä olen kyllä ilman muuta samaa mieltä. Kaikki aikanaan, ja lapsen oman innon mukaan. 

    Jop, tarkoitinkin juuri yleisellä tasolla. En epäile, että Tepon tarvitsee paljon lahjoa nuihin iloisiin perhekuviin pikkupyöräilijää. 🙂

    Päiväkotityössä tapasin toisinaan vanhempia, jotka olivat huolissaan, jos jokin asia ei sujunut oppikirjan mukaisesti juuri tiettyyn aikaan. Pyöräily on asia, josta yllättävän moni huolestuu, jos se ei suju vaikkapa ennen eskarin alkua.

    #5866
    Profile photo of pisara
    pisara
    Jäsen
    @pisara

    Teppo said
    Hei Nopsan kolmipyörää kehuneet, tästäkö on kyse?

     

    Meillä on juuri tuollainen, tosin vanhempaa mallia, kun käytettynä saatiin taloon. Siinä mm. tuo takakori umpinainen (muovia)

    #5867
    Profile photo of Ilkka
    Ilkka
    Osallistuja
    @ilkka

    Meillä on käytetty potkulautoja, kolmipyöriä, apurattaita ja sit vaan cold turkey tyyliä eli pyörän selkään vaan ja vähän tukea takaa. Kaikki vehkeet millä voi rullailla, polkua ja kurvailla auttavat homman oppimisessa. Pikku mukkasut on osa oppimisprosessia. Perus lasten pyöräthän ovat vaan aivan sairaan painoisia ankkureita, kevyitä on hankala löytää. Lapset on nyt 9 ja 11v, molemmille on hankittu Cuben kevyet alumiinirunkoiset maasturit jottei motivaatio loppuisi pyörän karuuteen. Asutaan mäellä, vaihteita pitää olla. Vanhempi sai jo 14″ 26 renkailla varustetun millä mennään todnäk monta vuotta eteenpäin. Mutta laatikkopyörällä mennään edelleen joskus.

Katselet viestejä 1 - 15 (kaikkiaan 77 viestiä)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Siirry työkalupalkkiin